Akillesjänteen kiputila, akillesjännekipu, akillesjänteen tendiniitti, pohkeen kipu, akillesjänteen tendinopatia, juoksijan pohjekipu, jännekipu, tulehdus, tulehduskipu, rasituskipu, ylirasitus, pohkeen heikkous, Helsinki, OMT fysioterapia
Akillesjänne on ihmisen suurin ja vahvin jännerakenne ja se toimii keskeisenä iskunvaimentajana ja työntävänä elimenä eteenpäin liikuttaessa. Akillesjänteen kipeytyessä puhutaan usein joko tendiniitistä, tendinoosista tai tendinopatiasta. Aikaisemmin käytettiin usein tendiniitti sanaa kuvailemaan akillesjänteen kivun taustalla vallitsevia prosesseja. Tendiniitti kuvaa tilannetta, jossa kudosärsytys ja turvotus tai paksuuntuminen ovat seurausta jänteessä tai tämän ympäröivissä rakenteissa vallitsevasta tulehduksesta.
Tendiniitti-termistä on sittemmin luovuttu, koska tulehdusprosessin merkitys jänteen kivussa näyttäisi olevan epäselvä. Kipeytymisen taustalla nähdään kuitenkin degeneratiiviseen rappeumaan liittyviä muutoksia, joissa jänteen nestepitoisuus, kimmoisuus ja elastisuus on heikentynyt. Tällaisia muutoksia kutsutaan tendinoosiksi. Nämä ovat havaittavissa radiologisesti, mutta eivät vielä aiheuta oireita. Tendinoosin voidaan ajatella olevan tendinopatian esiaste.
Tendinopatia tarkoittaa kuormituksessa esiintyvää jännekipua, joka johtaa toimintakyvyn heikentymiseen ja jänteen kuormituskestävyyden muutoksiin. Tendinopatiaan liittyvää kipua voidaan siis pitää akillesjänteen patologisten muutosten yhdistelmänä. Nämä johtuvat pääasiassa ylirasituksesta ja palautumisen puutteesta. Nykyisin tendinopatia termiä käytetään pääsääntöisenä terminä kuvailemaan jänteen kiputilaa. Akillesjänteen ollessa kyseessä käytetään siis terminä Akillesjänteen tendinopatia.
Akillesjänteen rappeuma etenee usein pitkään täysin ilman kipua, jonka jälkeen yksittäinen ylikuormitus tai pidempi-aikainen alipalautuminen voi aiheuttaa kipu-oireita ja paljastaa taustalla olevat rappeuman. Monesti jänteen kipeytyminen tuleekin täysin yllätyksenä. Taustalla ei välttämättä ole mitään vammaa tai muuta erityisen poikkeavaa kuormitusta, joka selittäisi jänteen kipeytymisen. Vaivaa esiintyy niin urheilijoilla kuin vähemmän liikkuvilla.
Akillesjänteen tendinopatialle on tyypillistä akillesjänteessä, pohkeen alaosassa tai kantaluun takana tuntuva kipu, joka pahenee liikkeen aikana tai sen jälkeen. Liikkeellelähtökipu ja aamujäykkyys ovat myös yleisiä; monet kuvaavat kipuja aamuisin tuntuvana voimakkaana pohkeen jäykkyytenä ja kipuna. Pahimmat kivut ja jäykkyyden tunne vähenee tyypillisesti melko pian liikkeellä oltua.
Akillejänteen tendinopatia voidaan lokaationsa perusteella jakaa kahteen alaryhmään: insertiokipuun, jossa kipu sijaitsee kantapäässä tai sen läheisyydessä, sekä jännekipuun, joka tuntuu korkeammalla akillesjänteessä tai pohkeen alueella. Tämän erottelun tekeminen on tärkeää, koska hoitoon liittyy erityispiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon hoitosuunnitelmaa laadittaessa.
Epidemiologia
Suurentunut rasitus, heikentynyt verenkierto, pohkeen heikkous tai joustamattomuus, sukupuoli, hormonitoiminta ja aineenvaihdunnalliset tekijät ovat yhteydessä akillesjänteen kipeytymiseen. Toistuva rasitus häiritsee jänteen rakennetta, ja kollageenikuidut alkavat liukua toistensa ohi, jolloin niiden ristisidokset rikkoutuvat ja kudos menettää vetolujuutensa.
Tämän kasautuvan mikrotrauman ajatellaan heikentävän kollageenin ristisidoksia ja vaikuttavan jänteen kollageenimatriisiin ja verisuonistoon, mikä lopulta johtaa jänteen kiputilaan.
Vanhempi ikä, miessukupuoli, korkeampi rasvamassa ja vyötärönympärys ovat yhteydessä akillesjänteen kipeytymisen suurempaan todennäköisyyteen. On myös osoitettu, että kroonista akillesjänteen kipua sairastavilla henkilöillä on merkkejä sekä perifeerisestä, että sentraalisesta herkistymisestä kivulle. Lue lisää kivusta ja eri kipumekanismeista täältä.
Ominaispiirteet
Akillesjänteen kipeytyessä on tyypillistä, että oireet pahenevat rasituksen aikana tai tämän jälkeen. Alkuun kivut häviävät nopeasti kuormituksen lakattua, mutta tilan edetessä kipu jatkuu aina vain pidempään.
Aamukipu on tunnusomainen oire, koska jänteeseen kerääntyy yön aikana nestettä, jonka seurauksena jänteen sisäinen paine kasvaa. Kun jalka asetetaan alustaa vasten ja jänteeseen kohdistuu kuormitusta, niin jänteen sisäinen paine kasvaa entisestään aiheuttaen kipua ja jäykkyyden tunnetta.
Akillesjänne tai tämän kiinnitys kantaluuhun on usein kosketusarka ja monesti myös paksuuntunut. Paksuuntuminen ei välttämättä johdu tulehduksellisesta turvotuksesta vaan jänteen sisältämän kollageenin ”sotkeutumisesta” ja arpikudos kiinnikkeiden synnystä.
Jänteessä nähdään usein myös verisuonten sisäänkasvua, kehon pyrkiessä lisäämään verenkiertoa ja hapensaantia oirealueella. Sisäänkasvaneet verisuonet näyttäisivät kuitenkin olevan heikosti rakennettuja, joten verta pääsee tihkumaan jännerakenteisiin. Tämän oletetaan pahentavan kipua.
Liikkuminen missä yhdistyy jänteeseen kohdistuvaa tärinää, venytystä ja muuta nopeeta kuormitusta provosoivat kipua. Jänne näyttäisi sen sijaan pitävän kovasta vastusharjoittelusta, joissa liikkeet tehdään hitaasti riittävän kovaa kuormaa vasten. Tämä vahvistaa jänteen rakenteita, vähentävän kipua sekä lisää jänteen kuormituskestävyyttä. Vastaavanlaisia tuloksia voimaharjoittelusta on saatu myös muiden jännekipujen hoidossa ja tämä on hoitokeino, mitä tulisi ehdottomasti kokeilla ennen muita vaihtoehtoja.
Jalan virheasennoilla on osoitettu olevan löyhä kytkös kiputilan syntyyn, mutta kiputilaa esiintyy myös ilman alla piileviä jalkojen virheasentoja. Sekä yli- että alipronaation on osoitettu lisäävän akillesjänteen kiputilojen esiintyvyyttä. Näiden korjaamiseen voidaan laatia oma suunnitelma ja tarvittaessa teettää yksilölliset tukipohjalliset tukemaan jalan rakenteita. Pelkkien tukipohjallisten käytöllä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan suurta merkitystä oireen vähenemisen kanssa, mutta nämä voivat mahdollistaa harjoittelun pienempää kipua vasten.
Riskitekijät
Akillesjänteen kivun syntyyn liittyy riskitekijöitä, joista muutama mainittu alla:
Ylipaino
Juoksuun liittyvät haasteet; liian kovalla alustalla juokseminen, ylämäkijuoksu tai liian nopeasti nostetut kuormitusmäärät
Nilkan ja jalkaterän biomekaaniset muutokset; korkea- tai matalakaarinen jalkaterä tai nilkan liikerajoitukset
Passiiviset elämäntavat ja vähäinen liikunta
Metaboliset ja hormonaaliset tekijät; ylipaino, diabetes, psoriasis, korkea verenpaine tai kolesteroliarvot
Voimaharjoittelun puute
Ylirasitus tai alipalautuminen
Lääkitykset ja sairaudet; esimerkiksi kortisonia sisältävät lääkkeet sekä reuma- ja rappeumasairaudet
Hoito
Akillesjänteen kivun ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen hoito. Kivun lievittämiseksi voidaan kokeilla kylmähoitoa tai kipu- ja tulehduskipulääkkeitä. Pohkeen syvähieronta ja nilkan mobilisoiva käsittely helpottaa usein oireita hetkeksi, mutta harjoittelu luo perustan jännekipujen hoidoissa.
Riittävän pitkäkestoinen ja kovatehoinen voimaharjoittelu vähentää oireiden kestoa, alentaa kivun voimakkuutta sekä parantaa jännekudoksen kuormituskestävyyttä. Oikeanlaisella voimaharjoittelulla voidaan vahvistaa jännerakennetta ja ympäröiviä kudoksia, jolloin nämä kestävät niihin kohdistuvaa rasitusta kipeytymättä.
Venyttelyllä ja liikkuvuusharjoitteilla voidaan mahdollisesti muuttaa kollageenirakenteiden suuntaa venytyksen suuntaisiksi samalla parantaen näiden vetorasituksen sietokykyä. Venytyksen kanssa on silti syytä olla varovainen tämän lisätessä etenkin kiinnitysalueen kipua venytyksen aiheuttaman kompression vaikutuksesta.
Toissijainen hoitolinja
Jos konservatiivisella hoitolinjalla ei saavuteta toivottua tulosta 3-6 kuukauden sisällä voidaan harkita toissijaisia hoitokeinoja, joita ovat esimerkiksi seuraavat:
· Kortikosteroidi-injektiot
· Verihiutaleplasmahoito (PRP)
· ESWT-paineaaltohoito
· Neulaushoidot
· Matalan tason laserhoito (LLLT).
· Leikkaus
Leikkaushoitoa voidaan harkita, jos muut vähemmän invasiiviset hoidot ovat epäonnistuneet tai jos kiputila on hankala ja pitkittyy.
Fysioterapia
Fysioterapia alkaa aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On pystyttävä erottamaan taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn. Yksikään akillesjänne tai sen kiputilan hoito ei ole täysin samanlainen.
Vaikka kiputilan syntymekanismi on monimuotoinen ja haastava niin voidaan muutama perusperiaate nostaa esiin kiputilan kuntoutuksesta. Aikaisemmin kipeää akillesjännettä on hoidettu pääsääntöisesti levolla, kylmällä, venyttelyllä tai lääkkeillä. Nykyään pyritään kuormittamaan ja harjoittamaan lihasjännekompleksia huomattavasti aikaisemmin.
Hoidon kulmakiveksi on noussut melko kova ja nousujohteinen harjoittelu, jonka tavoitteena on vahvistaa niin akillesjänteen välityksellä kiinnittyviä lihaksia kuin jännettä itsessään. Jänteen on oltava luja ja kimmoisa kestääkseen siihen kohdistuvaa kuormitusta. Myös biomekaaniset tekijät ja kuormitukseen vaikuttavat muuttujat otetaan huomioon. Lepo ja venyttely ilman oikeanlaista kuormitusta heikentää jänteen kuormituskestävyyttä ja lisää kipua.
Lihasjännekompleksin vahvistaminen aloitetaan usein isometrisillä, ilman liikettä tapahtuvilla, harjoitteilla, jonka jälkeen siirrytään hitaaseen voimaa kehittävään harjoitteluun. Harjoittelu siirtyy vähitellen kohti nopeampia ja haastavampia harjoitteita unohtamatta kehon hallintaa ja biomekaniikkaa ylempänä. Nousujohteisuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä hoidon tuloksellisuuden kannalta. Riittämätön tai liian lyhyen ajan suoritettu vahvistava harjoittelu ei riitä muuttamaan jänteen rakennetta tai tämän kipua. Nousujohteista harjoittelua tulisi jatkaa vähintään 3 kuukauden ajan ennen kuin tehdään päätöksiä hoidon tuloksellisuudesta tai toissijaisten hoitomenetelmien hyödyntämisestä.
Pieni tai kohtalainen kipu harjoittelun yhteydessä sallitaan, sillä on osoitettu, että pientä kipua vasten tehdyt harjoitteet tai muu toiminta usein nopeuttavat kuntoutusta. Kovaa kipua vasten ei sen sijaan kannata harjoitteita suorittaa.
Harjoittelua voidaan helpottaa, riippuen taustatekijöistä, esimerkiksi yksilöllisillä tukipohjallisilla, kantapehmusteilla ja –korotuksilla tai muilla tuilla ja teippauksilla. Pohjelihaksia rentouttava käsittely tai nilkkaa mobilisoiva käsittely saattaa myös vähentää koettua kipua ja helpottaa harjoittelua.
Alla lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden päätavoitteet akillesjänne kivun hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä
Lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentää kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Opastuksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaan riittävästi tietoa vaivan luonteesta, taustatekijöistä sekä ennusteesta, jotta kipu ei aiheuttaisi yhtä suurta huolta tai pelkoa. Tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen ja parantaa minäpystyvyyttä. Samalla käsitellään tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun, jolloin näihin voi tarvittaessa tehdä muutoksia. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin myös kivun kanssa elämisestä tulee helpompaa.
Itsehoito
Lepo ja kuormituksen modifiointi: Vältä kovatehoisia aktiviteetteja, jotka pahentavat kiputilaa ja lepuuttele jalkojasi jos ne tuntuvat väsyneiltä tai ovat kipeät.
Vahvistaminen: Tee harjoituksia pohjelihaksen vahvistamiseksi, nämä edistävät paranemista ja verenkiertoa. Tee liikkeitä hitaasti riittävän kovaa vastusta vasten.
Kylmä: Käytä kylmää 15-20 minuutin ajan kolme tai neljä kertaa päivässä.
Venytys: Tee pumppaavia pohjelihasvenytyksiä. Venyttely voi auttaa vähentämään kipua ja parantamaan joustavuutta.
Jalkineet: Käytä kenkiä, jotka tarjoavat hyvän kaarevan tuen ja pehmustuksen. Vältä litteitä kenkiä ja korkeita korkokenkiä.
Tukipohjalliset: Harkitse yksilöllisten tukipohjallisten käyttöä, jotka tarjoavat lisätukea jalkasi kaariin.
Hieronta: Käytä tennis- tai jäädytettyä vesipulloa hieromaan pohjelihaksia ja jalkapohjaa. Tämä voi auttaa vähentämään kipua ja tulehdusta.
Kipulääke: Kipulääkkeet, kuten ibuprofeeni tai paracetamoli, voivat auttaa vähentämään kipua ja tulehdusta.
Muista, että jos kipusi jatkuu tai pahenee, on tärkeää konsultoida terveydenhuollon ammattilaista lisätutkimusta ja hoitoa varten. Yksilöllisen ohjelman saamiseksi suosittelen vaivasta kärsivää olemaan yhteydessä alaraajoihin erikoistuneeseen fysioterapeuttiin.
Comments