Hyvänlaatuinen asentohuimaus
- Daniel Selin
- 3 päivää sitten
- 9 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 1 päivä sitten
Huimaus, pahoinvointi, epävarma olo, niskakipu, jäykkyys, tasapainon heikkeneminen, matkapahoinvointi, kohtauksellinen huimaus, sisäkorvan kaarikäytävät, sakka, tasapainoelin, OMT Fysioterapia, Helsinki
Hyvänlaatuinen asentohuimaus (Benign paroxysmal positional vertigo, BPPV tai suomeksi HAH) on yleisin huimausta aiheuttava sairaus tai häiriötila. Hyvänlaatuinen asentohuimaus aiheuttaa voimakkaita, mutta lyhytkestoisia kiertohuimauskohtauksia, jotka provosoituvat liikkeestä tai pään asennon muutoksista. Vaikka hyvänlaatuisen asentohuimauksen tarkka mekanismi on osittain selvittämättä, tiedetään tämän olevan tekemisissä sakan kertymiseen sisäkorvan kaarikäytävään. Tästä seuraa viestien ristiriita, jota aivon on vaikea tulkita ja me koemme sen lyhytkestoisena kiertohuimauksena.
Huimauskohtaus kestää usein vain muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin, mutta tähän voi liittyä myös pahoinvointia, joka voi kestää huimauskohtausta huomattavasti pidempään. Huimauskohtaukset häviävät usein itsestään muutaman viikon sisällä, mutta joissain tilanteissa nämä voivat myös kroonistua. Hyvänlaatuista asentohuimausta tavataan erityisen useasti yli 40-vuotiailla naisilla.
Hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoidossa käytetään asentohoitoja, joiden tavoitteena on tyhjentää kaarikäytävät kertyneestä sakasta painovoiman avulla liikuttamalla päätä ja vartaloa.
Hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoitoon perehtynyt lääkäri tai fysioterapeutti osaa neuvoa minkälainen hoito sopii juuri sinulle. Samalla voidaan poissulkea muut mahdolliset huimausta aiheuttavat syyt.
Kliinisesti merkityksellinen anatomia
Tasapainojärjestelmämme muodostuu kolmesta osasta: sisäkorvassa sijaitsevasta vestibulaarisesta järjestelmästä, lihaksien ja nivelten muodostamasta proprioseptiivisestä, järjestelmästä sekä visuaalisen aisti-informaation summasta. Keskushermosto ja aivot tulkitsevat eri järjestelmistä tulevaa viestiä, josta syntyy kokonaisuus. Jos viesteissä on ristiriitaa, niin me koemme tämän helposti epävarmuutena tai huimauksena. Tämän artikkelin osalta tulemme keskittymään sisäkorvan rakenteisiin, joista vestibulaarijärjestelmän perifeerinen osa, eli tasapainoelin, on erityisen tärkeässä roolissa.
Sisäkorvan rakenne ja tehtävät voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan:
Simpukka, eli koklea, on kotilon kuoren muotoinen kuuloelin, jonka avulla ulkoa tulevat ääniaallot voidaan havaita ja siirtää äänihermoja pitkin aivoihin.
Vestibulaarijärjestelmän perifeerinen osa, koostuu kolmesta kaarikäytävästä, ampullasta sekä tasapainokivistä (urticle ja saccule).
Vestibulaarijärjestelmän tehtävänä on arvioida kehon asentoa ja liikehdintää ja se koostuu perifeerisestä sekä sentraalisesta vestibulaarijärjestelmästä. Sentraalisella vestibulaarijärjestelmällä tarkoitetaan aivorakenteita, jotka vastaanottavat ja tulkitsevat perifeerisen järjestelmän välittämää informaatiota, samalla tarkastellen pään ja kehon orientaatiota yhdistämällä tätä kehon ulkopuolelta tulevaan informaation.
Perifeerisellä vestibulaarijärjestelmällä tarkoitetaan sisäkorvissa sijaitsevia aistinelimiä, joihin tutustumme tarkemmin seuraavaksi.
Hyvänlaatuinen asentohuimaus johtuu sisäkorvassa sijaitsevien kaarikäytävien häiriöistä. Kaarikäytävät ja niiden sisältämä neste eli endolymfa, ovat erittäin herkkiä painovoiman ja pään asennon muutoksille, jolloin mikä tahansa pään liikkeen muutos voi laukaista huimauskohtauksen.
Sisäkorvassa on kolme kaarikäytävää (anteriorinen-, posteriorinen- ja horisontaalinen), jotka havaitsevat sekä lineaarista kiihtyvyyttä että kulmakiihtyvyyttä. Ne sijaitsevat lähes suorassa kulmassa toisiinsa nähden, jolloin kiihtyvyyksiä ja painovoiman vaikutusta voi havaita mistä tahansa suunnasta. Kaarikäytävät sisältävät endolymfaa, joka liikkuu painovoiman vaikutuksesta.
Kaarikäytävän pohjassa on ampulla niminen laajentuma, joka sisältää geelimäistä nestettä, jota kutsutaan kupulaksi. Kupula kiinnittyy polarisoituihin karvasoluihin ja sillä on sama tiheys kuin endolymfalla. Endolymfin liikuttaminen kupulassa aiheuttaa joko kiihtyvän tai jarruttavan vasteen riippuen kaarikäytävän ja liikkeen suunnasta. Karvasolut tunnistavat liikkeen, jonka myötä informaatio siirtyy eteenpäin.
Normaalisti nämä viestit ovat yhdenmukaisia vahvistaen toinen toistaan, jolloin nämä ovat helposti tulkittavissa, mutta häiriötiloissa viesti voi olla ristiriitaista, jolloin tulkinta vaikeutuu aiheuttaen epävarmuuden tunnetta ja huimausta.
Sisäkorva sisältää kaarikäytävien lisäksi kalsiumkristalleja (otokoni), jotka normaalisti sijaitsevat soikeassa (utriculus) ja pyöreässä rakkulassa (saccule). Nämä muodostavat kuulokivielimet, joiden tehtävänä on aistia suoraviivaista liikettä painovoimakentässä. Hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta kärsivillä kalsiumkristallit irtoavat tavallisesta sijainnistaan utriculuksesta tai sacculesta ja vaeltavat ajan myötä yhteen kaarikäytävistä.
Kun päätä liikuttaa, aiheuttaa tämä kupulan ja endolymfin liikkeen, joka on kertyneiden kalsiumkristallien johdosta häiriintynyt. Häiriintynyt nesteen liike lähettää aivoille signaalin, joka ilmaisee pyörimisliikkeen tapahtuvan. Samaan aikaan aivot vastaanottavat erilaisen signaalin terveen korvan puolelta. Tämä signaalien epäsuhta oikeasta ja vasemmasta vestibulaarisesta järjestelmästä johtaa huimauksen tunteeseen. Huimauksen tunne kestää usein vain hetken, koska endolymfi ja kalsiumkristallit palautuvat nopeasti takaisin lepotilaan liikkeen loputtua.
Harvinaisissa tapauksissa kristallit voivat kiinnittyä kaarikanavan kupulaan, jolloin siitä tulee raskaampi kuin ympäröivä endolymfi. Kun pää reorientoituu painovoimaan nähden, kupula painuu tiheiden hiukkasten vuoksi alas, mikä aiheuttaa välittömän ja jatkuvan liikesignaalin aivoihin. Tällöin huimaus ei häviä, ennen kuin pää siirretään pois provokatiivisesta asennosta, sillä vaikka endolymfi palautuu lepotilaan, kiinnittyneet kalsiumkristallit jatkavat karvasolujen siirtämistä, jolloin aivoille lähtevä signaali viestittää jatkuvasta liikkeestä.
Etiologia ja epidemiologia
Hyvänlaatuinen asentohuimaus on useimmiten idiopaattista eli sen tarkkaa syytä ei tiedetä tai se syntyy itsestään. Iän myötä sisäkorvan vestibulaarinen järjestelmä voi rappeutua, mikä lisää hyvänlaatuisen asentohuimauksen esiintyvyyttä. Myös päähän kohdistunut trauma voi laukaista sisäkorvaperäisen huimauksen. Sisäkorvaan kohdistuvat virustaudit tai leikkauksen komplikaatiot voivat osaltaan myös lisätä taudin esiintyvyyttä. Naisilla vaivaa tavataan lähes kolme kertaa enemmän kuin miehillä, mahdollisesti hormonaalisten tekijöiden vuoksi. Muita riskitekijöitä ovat muun muassa:
Korkea verenpaine
Korkea kolesteroli
Menopaussi
Allergiat
Migreeni
Keuhkoahtaumatauti (COPD)
Ménièren tauti
Infektiot
Huimauksesta kärsii noin joka kolmas vähintään kerran elämänsä aikana. Huimauksista yli neljännes näyttäisi olevan hyvänlaatuista asentohuimausta. Vaivaa esiintyy tyypillisesti yli 40 vuotta täyttäneillä, mutta on mahdollinen myös sitä nuoremmilla. Noin 90% hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta johtuu toisen korvan posteriorisen kaarikäytävän häiriöstä. Vaiva kestää usein muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen ja uusii noin joka kolmannella. Hoitamattomana huimaus voi kuitenkin kroonistua, joten aikainen reagointi ja oikeanlainen hoito on tärkeää.
Hyvänlaatuisen asentohuimauksen voi laukaista mistä tahansa toiminta, joka stimuloi kaarikäytäviä:
Pään kallistaminen ja kiertäminen
Kääntyminen sängyssä
Pään taivuttaminen ylös tai alas
Nopeat pään liikkeet
Autossa tai muussa ajoneuvossa matkustaminen
Univaje, stressi, ahdistuneisuus tai ilmanpaineen muutokset voivat kaikki pahentaa oireita entisestään. Potilailla, joilla on aiempia vestibulaarisia ongelmia tai tasapainohäiriöitä, voi myös olla suurentunut riski kehittää hyvänlaatuinen asentohuimaus.
Oirekuva
Hyvänlaatuinen asentohuimaus aiheuttaa lyhytkestoisen kiertohuimauskohtauksen, joka kestää alle minuutin ja alkaa pään liikuttamisen myötä. Oireet voivat vaihdella yksilöittäin, alla esiteltynä näistä tyypillisimmät:
Pyörimisen tai liikkeen tunne: Potilas kokee, että hän itse pyörii tai liikkuu, vaikka hän olisi paikoillaan.
Maailman pyöriminen: Ympäröivä tila näyttää pyörivän tai liikkuvan potilaan ympärillä.
Tasapainon menettäminen: Huimaus voi heikentää tasapainoa, mikä voi lisätä kaatumisriskiä.
Pahoinvointi ja oksentelu: Oireet voivat aiheuttaa pahoinvointia ja vaikeissa tapauksissa jopa oksentelua.
Kuulon heikkeneminen: Kuulon heikkeneminen on useimmiten merkki jostain muusta, mutta ei ole täysin poissuljettua, että hyvänlaatuinen asentohuimaus voisi aiheuttaa huimauksen lisäksi myös kuulon alenemista.
Näköongelmat: Näön hämärtyminen tai se, että esineet näyttävät hyppivän tai liikkuvan, vaikka ne ovat paikoillaan on mahdollista. Tämä liittyy hyvänlaatuisen asentohuimauksen aiheuttamaan silmävärveeseen, eli nystagmukseen, jossa silmät tekevät nopeaa tahatonta edestakaista liikettä.
Hyvänlaatuisen asentohuimauksen oireet koetaan usein hyvinkin epämieluisina ja huolta aiheuttavina. Monet tulkitsevat oireet vakavan sairauden merkkinä, mikä voi lisätä ahdistuneisuutta sekä vaikuttaa päivittäiseen toimintakykyyn. Tämän vuoksi on tärkeää hakeutua hoitoon mahdollisimman pian. Varhain aloitettu hoito parantaa tämän tuloksellisuutta eikä oireista tarvitse turhaan kärsiä. Tieto oireen luonteesta ja taustoista vähentää samalla huolta, jolloin oireet eivät enää vaikuta niin pelottavilta.
Erotusdiagnostiikka
Hyvänlaatuisen asentohuimauksen erottaminen muista huimauksen syistä on keskeistä oikean hoidon ja diagnosoinnin kannalta. Terveydenhuollon ammattilainen arvioi potilaan oireet ja taustan huolellisesti varmistaakseen, että oikea diagnoosi voidaan tehdä ja että mahdolliset vakavammat ongelmat tai sairaudet suljetaan pois. Alla lyhyesti yleisistä huimausta aiheuttavista sairauksista ja häiriötiloista:
Korvaperäiset syyt
Ménièrën tauti liittyy nesteen kertymiseen sisäkorvassa, mikä voi aiheuttaa episodista huimausta, kuulon heikkenemistä, korvien soimista (tinnitusta) ja paineen tunnetta korvassa. Ménièrën taudin tunnistaa kolmen "H:n" esiintymisestä: huimaus, huonokuuloisuus ja humina. Ménièrën taudin aiheuttama huimaus kestää huomattavasti kauemmin kuin hyvänlaatuisen asentohuimauksen aiheuttama huimauskohtaus.
Vestibulaarineuroniitti tarkoittaa vestibulaarihermon tulehdusta, mikä usein johtaa äkilliseen ja voimakkaaseen huimaukseen ja mahdolliseen pahoinvointiin. Vestibulaarineuroniitin aiheuttama huimaus kestää useita päiviä, mutta tähän ei tyypillisesti liity kuulon alenemista.
Labyrintiitti, eli sisäkorvan virus- tai bakteeri tulehdus, aiheuttaa huimauksen lisäksi tinnitusta ja kuulon alenemaa, joka hoitamattomana voi jäädä krooniseksi.
Post-traumaattisessa huimauksessa päähän kohdistunut isku tai vamma voi aiheuttaa joko välittömästi alkavan tai viiveellä alkavan huimauksen, johon usein liittyy myös pahoinvointia.
Neurologiset häiriöt
Migreeniin liittyvä huimaus voi ilmetä joko migreenikohtauksen aikana, tätä ennen tai tämän jälkeen.
Vertebrobasilaarinen vajaatoiminta (VBI) johtuu verenkierron heikkoudesta aivojen takaosassa ja tähän voi liittyä huimaavan tuntemuksen lisäksi myös näön hämärtymistä, puheentuoton ongelmia, nielemisvaikeuksia tai muita neurologisia oireita.
MS-tauti ja muut demyelinoivat sairaudet voivat vaikuttaa vestibulaariseen järjestelmään ja aiheuttaa huimausta ja epävarmuuden tunnetta.
Muita mahdollisia syitä
Ahdistus- tai paniikkihäiriöt sekä muut psykologiset tilat voivat aiheuttaa huimausta, joka saattaa imitoida vestibulaarista huimausta. Stressi ja ahdistus voivat lisäksi pahentaa olemassa olevia huimausoireita.
Niskaperäinen huimaus johtuu kaulan afferentin tiedon sensorisesta epäsuhdasta, jossa kaularangan rakenteista tuleva proprioseptinen informaatio on ristiriidassa vestibulaarisen järjestelmän välittämästä informaatiosta. Niskaperäiseen huimaukseen liittyy usein huimauksen lisäksi myös niskan jäykkyyttä tai kipua sekä päänsärkyä.
Lääkkeiden sivuvaikutuksena ilmaantuva huimaus. Lääkkeet, kuten verenpainelääkkeet tai keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, voivat sivuvaikutuksena aiheuttaa huimauksen tai epävarmuuden tunnetta.
Verenpaineen häiriöihin liittyvää huimausta esiintyy usein joko liian nopeasti pystyyn nousemisen (matala verenpaine) tai liian kovan fyysisen rasituksen (korkea verenpaine) seurauksena. Tämänkaltainen huimaus helpottuu usein melko nopeasti sen jälkeen, kun verenpaine on tasoittunut.
Hyvänlaatuisen asentohuimauksen toteaminen
Vastaanotolla kaikki alkaa perusteellisella haastattelulla, jossa käydään läpi potilaan kuvailema subjektiivinen oirekuva. Huimauksesta kärsivän potilaan tarkka anamneesi on tärkeää, paitsi oikean diagnoosin asettamisen lisäksi, myös vakavien sairauksien poissulkemiseksi.
Haastattelun aikana tulee selvittää oireiden luonne, kesto, voimakkuus sekä mahdolliset provosoivat tai helpottavat tekijät. Samalla on hyvä kartoittaa potilaan perussairaudet, sukurasite sekä mahdolliset aiemmat vammat. Jos anamneesi ja haastattelu viittaavat hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen eikä syytä vakavaan sairauteen esiinny, voidaan siirtyä kliinisiin testeihin.
Kliinisten testien tavoitteena on provosoida huimausta tai aiheuttaa silmävärvettä, jolloin testi tulkitaan positiiviseksi hyvänlaatuisen asentohuimauksen osalta. Testit sisältävät erilaisia liikesarjoja riippuen siitä, mitä kaarikäytävistä tutkitaan. Jokaiselle kaarikäytävälle ja kummallekin korvalle on olemassa omat testit ja niitä hoitavat liikkeet.
Suurin osa hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta johtuu toisen korvan posteriorisen kaarikäytävän ongelmasta, jolloin voimme turvautua Dix-Hallpiken-testiin. Tämä on samalla yksi yleisimmistä ja luotettavimmista testeistä hyvänlaatuisen asentohuimauksen toteamisessa.
Dix-Hallpiken testi
Dix-Hallpiken testi on nimetty tämän kehittäjien, neurologi Margaret Dixien ja kirurgi Charles Hallpiken mukaan ja on ollut käytössä vuodesta 1952. Tämä on edelleen luotettavin ja käytetyin menetelmä hyvänlaatuisen asentohuimauksen diagnostiikassa. Dix-Hallpiken testi koostuu lyhyestä liikesarjasta, jonka tavoitteena on provosoida huimausta ja mahdollista silmävärvettä. Seuraavana step-by-step ohje, jonka pystyy kokeilemaan myös kotioloissa:
Istu hoitopöydällä (tai sängyssä) jalat suorina.
Käännä päätä 45° testattavan korvan puolelle.
Testaaja tukee päätäsi samaan aikaan kun laskeudut nopeasti makaamaan pää kallellaan ja hieman taaksetaivutettuna (noin 30°). Tavoitteena on osoittaa testattavan puolen korvaa kohti lattiaa. Kotona tämän voi suorittaa niin, että päätä roikotetaan päädyn yli tai asettamalla tyyny yläselän alle, jolloin pää voi roikkua tämän yli.
Pidä silmiä auki ja pysy tässä asennossa 1-2 minuuttia.
Testi on positiivinen, jos tämä aiheuttaa selvän huimauksen tunteen ja etenkin silloin jos tähän liittyy silmävärvettä.
Testi suoritetaan molemmille korville.
Jos Dix-Hallpiken testi on negatiivinen, mutta oirekuva ja haastattelussa esiin tulleet tiedot viittaavat vahvasti hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen, voidaan seuraavaksi testata sekä anteriorinen että horisontaalinen kaarikäytävä. Nämä ovat kuitenkin harvinaisempia kuin posteriorisen kaarikäytävän ongelmat, joten on suositeltavaa aloittaa posteriorisen kaarikäytävän testillä.
Rahkon testi
Tapani Rahko on kehittänyt testin anteriorisen kaarikäytävän ongelmasta johtuvan asentohuimauksen toteamiseksi. Tämä testi suoritetaan seisten.
Testattava kumartuu 60° eteenpäin, sulkee silmänsä ja ojentaa itsensä nopeasti suoraksi silmät koko ajan suljettuina.
Testattava jää pystyasentoon seisomaan silmät suljettuina minuutiksi.
Positiivinen testitulos aiheuttaa testattavan sivusuuntaisen liikkeen oirepuolelle, jolloin testattava saattaa joutua ottamaan tukiaskeleen estääkseen kaatumisen.
Testi kannattaa toistaa muutaman kerran, koska sivusuuntainen liike tapaa lisääntyä testiä toistettaessa, jolloin myös tulos on luotettavampi.
WRW-testi
Toinen Tapani Rahkon kehittämä testi on nimeltään WRW-testi tai Walk-Rotate-Walk-testi, joka testaa horisontaalista kaarikäytävää. Testi itsessään on hyvin yksinkertainen, mutta vaatii testattavalta huomattavasti enemmän kuin makuulla suoritettavat testit.
Testattava kävelee kolme askelta eteenpäin ja pyörähtää 180° yhden jalan varassa.
Tämän jälkeen testattava kävelee toiset kolme askelta ja pyörähtää 180° toisen jalan varassa.
Kävely ja pyörähdykset suoritetaan vähintään kolme kertaa kummallekin puolelle.
Testitulos on positiivinen, jos käännöksen jälkeen testattava joutuu ottamaan tukiaskelia säilyttääkseen tasapainonsa tai jos tässä esiintyy selvää huojuntaa.
Hoito
Hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoito perustuu asento- ja liikehoitoihin, eli manöövereihin, joiden tavoitteena on poistaa sakka korvan kaarikäytävistä. Vaikka hoitamaton asentohuimaus voi parantua itsestään, on riski vaivan kroonistumiselle suurempi, joten ajoissa aloitettu hoito on suositeltavaa. Tutkimukset osoittavat, että käytettävät liikehoidot, kuten Epleyn, Rahkon ja Lempertin manööverit, ovat turvallisia ja tehokkaita. Manööverit valitaan sen mukaan, missä kolmesta kaarikäytävästä sakka on oireita aiheuttamassa. Hoidot voidaan suorittaa vastaanotolla terapeutin tai lääkräin toimesta tai kotona itsehoitoina.
Epleyn manööveri: Tehokas posteriorisesta kaarikäytävästä johtuvan asentohuimauksen hoidossa.
Rahkon manööveri: Käytetään anteriorisesta kaarikäytävästä johtuvan asentohuimauksen hoidossa.
Lempertin manööveri: Tehokas horisontaalisesta kaarikäytävästä johtuvan asentohuimauksen hoidossa.
Epleyn manööveri (Posteriorinen kaarikäytävä)
Epleyn manööveri on tehokas hoitomenetelmä posteriorisesta kaarikäytävästä johtuvan hyvänlaatuisen asentohuimauksen hoidossa. Hoito voidaan suorittaa hoitopöydällä tai sängyssä ja tämän voi myös tehdä itsehoitona. Manööveri kannattaa toistaa 3-4 kertaa päivässä ja tätä kannattaa jatkaa kunnes oireita ei enää ilmene.
Istu sängyn reunalla ja käännä päätäsi oirekorvan suuntaan noin 45°
Laskeudut makaamaan pää kallellaan ja hieman taaksetaivutettuna (noin 30°). Hartioiden alla tulisi olla tyynyllä, jotta pään saa kallistettua taaksepäin. Pysy tässä asennossa vähintään 30 sekuntia tai kunnes mahdolliset oireet helpottuvat.
Käännä päätäsi 90° toiseen suuntaan ilman, että nostat tätä. Pysy tässä asennossa vähintään 30 sekuntia tai kunnes mahdolliset oireet helpottuvat.
Käännä päätäsi ja vartaloasi samaan aikaan vielä 90° astetta eteenpäin. Pysy tässä asennossa vähintään 30 sekuntia tai kunnes mahdolliset oireet helpottuvat.
Nouse istumaan pää edelleen käännettynä samaan suuntaan. Istu rauhassa vähintään 30 sekuntia tai kunnes mahdolliset oireet helpottuvat.
Rahkon manööveri (Anteriorinen kaarikäytävä)
Rahkon manööverillä voidaan hoitaa anteriorisesta kaarikäytävästä johtuvaa hyvänlaatuista asentohuimausta. Hoito suoritetaan kylkimakuulle hoitopöydällä tai sängyssä ja tämän voi myös tehdä itsehoitona. Manööveri kannattaa toistaa 3-4 kertaa päivässä ja tätä kannattaa jatkaa kunnes oireita ei enää ilmene.
Asettaudu kylkimakuulle oireettoman puolen korva ylöspäin.
Laske päätä 45° lattiaa kohti roikottamalla tätä sängyn reunan yli ja pysy tässä vähintään 30 sekunnin ajan tai kunnes oireet helpottuvat.
Nosta tämän jälkeen pää takaisin vaakatasoon ja pysy tässä vähintään 30 sekunnin ajan tai kunnes oireet helpottuvat.
Kallista tämän jälkeen päätä 45° toiseen suuntaan, eli kattoa kohden. Voit asetta käden pään alle ja helpottaa pään kannattelua tällä tavoin. Pysy tässä asennossa vähintään 30 sekuntia tai kunnes mahdolliset oireet helpottuvat.
Nouse tämän jälkeen tukevaan tuoliin istumaan ja istu rauhassa 3 minuutin ajan.
Lempertin Manööveri (Horisontaalinen kaarikäytävä)
Lempertin manööveriä käytetään horisontaalisesta kaarikäytävästä johtuvan asentohuimauksen hoidossa. Hoito suoritetaan makuuasennossa, ja siinä käydään läpi neljä eri asentoa. Jokaisessa asennossa pysytään vähintään 30 sekuntia tai kunnes huimauksen oireet häviävät. Manööveri kannattaa toistaa 3-4 kertaa päivässä ja tätä kannattaa jatkaa kunnes oireita ei enää ilmene.
Hoito aloitetaan selinmakuulla, joko hoitopöydällä tai kotona tehtynä sängyllä.
Tämän jälkeen käännytään oireettoman puolen kylkimakuulle ja pysytään tässä asennossa kunnes oireet helpottuvat.
Seuraavaksi käännytään vatsamakuulle otsa vasten hoitopöytää tai sänkyä. Asennossa pysytään kunnes oireet helpottuvat.
Tämän jälkeen käännytään makaamaan oireilevan puolen kylkimakuulle. Asennossa pysytään kunnes oireet helpottuvat.
Hoidon jälkeen noustaan istumaan tukevaan käsinojalliseen tuoliin 3 minuutiksi.
Lopuksi
Hyvänlaatuinen asentohuimaus on yleinen ja hyvin hoidettavissa oleva huimauksen aiheuttaja, joka voi vaikuttaa potilaan elämänlaatuun merkittävästi. Varhainen diagnosointi ja tehokas hoito ovat avainasemassa oireiden hallinnassa ja elämänlaadun parantamisessa.
Asentohoidot, kuten Epleyn, Rahkon ja Lempertin manööverit, tarjoavat mahdollisuuden päästä eroon huimauksesta nopeasti ja tehokkaasti.
On tärkeää muistaa, että vaikka hyvänlaatuisen asentohuimauksen oireet voivat alkuun tuntua pelottavilta, niiden syyt ovat hyvin ymmärrettyjä ja hoito tehokasta ja turvallista. Huimauksen syyt tulisi aina selvittää tehokkaan hoidon määräämiseksi ja vakavien sairauksien poissulkemiseksi.
Varhain aloitettu tehokas hoito ei ainoastaan vähennä oireita vaan helpottaa myös huolta parantaen samalla kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Comments