Iskiaskipu, Iskias, välivelytyrä, välilevyn pullistuma, spinaalinen stenoosi, spinaalistenoosi, spondylolisteesi, nikaman siirtymä, säteilevä kipu, jalkakipu, selkäkipu, OMT Fysioterapia, Helsinki
Iskiaskipu viittaa säteilevään kipuun pitkin iskiashermon kulkua alaselästä tai pakarasta toiseen tai molempiin jalkoihin. Iskiaskipu johtuu yleensä välilevyn pullistumasta, joka ärsyttää tai puristaa hermojuurta selkärangassa. Iskiaskipu on tyypillisesti kovaa hermokipua, joka tuntuu selvemmin alaraajassa kuin selässä, vaikka tämän syy onkin usein selkäperäinen. Yleinen harhaluulo on, että selkäkipu ilman säteilevää alaraajakipua olisi iskiaskipua tai, että kaikki alaraajaan säteilevät kivut olisivat iskiashermon aiheuttamia ja näin ollen Iskiaskipua.
Iskiaskipuun liittyy usein neurodynaamisia ja/tai neurologisia löydöksiä kuten esimerkiksi heikentynyt hermorakenteen likumaominaisuus tai herkistyminen venytyskuormitukselle, merkkilihasten heikkous tai refleksien ja ihotunnon muutokset.
Välilevyperäinen Iskiaskipu pahenee usein pidemmän istumisen aikana tai kun lannerankaa taivuttaa tai kiertää. Myös yskiminen, ponnistaminen ja aivastaminen voivat tuntua hankalalta ja lisätä Iskiaskipua.
Anatomia
Iskiashermo, eli lonkkahermo, muodostuu kun useampi Sakraalisen pleksuksen hermojuuri yhtyy ja muodostaa yhtenäisen hermon. Iskiashermo saa alkunsa lannerangan ja ristiluun alueelta L4-S3 hermojuurista, josta se kulkee alaspäin kohti jalkaa. Pakara-alueella tämä kulkee syvällä pakaralihasten seassa, kulkien pakaralihasten välistä tai joissain tapauksissa jopa näiden läpi.
Yllä olevassa kuvassa nähdään esimerkkinä variaatioita Iskiashermon ja Piriformis-lihaksen suhteesta toisiinsa.
Lantion alapuolella hermo kulkee reiden takaosassa takareisilihasten välissä. Reiden puolivälin tienoin hermo jakaantuu kahteen osaan, josta toinen kiertää polven alapuolella säären etupuolelle ja jakautuu uudelleen kahteen eri haaraan ja toinen jatkaa matkaansa pohkeen keskiosaa pitkin haarautuen vasta kantaluun alueella. Kokonaisuutena Iskiashermo hermottaa takareiden lihaksia sekä kaikkia polven alapuolella sijaitsevia lihaksia.
Yllä olevassa kuvassa on havainnoitu Iskiashermon kulkua lantio-alueelta aina jalkaan asti.
Iskiashermo on elimistömme suurin ja pisin hermo, jonka halkasija on paksuimmasta kohdasta jopa 2cm paksu. Siinä on niin motorisia kuin sensorisia säikeitä, joten hermo vastaa niin lihasten toiminnasta kuin tuntoaistista alaraajassa. Iskiashermo tuottaa tuntoasitimusta säären ulko-osassa ja jalkaterässä, sekä hermottaa polven alapuolisen alueen ja takareiden lihaksia.
Etiologia
Mikä tahansa tila, joka rakenteellisesti, tulehduksellisesti tai puristavasti ärsyttää iskiashermoa, saattaa aiheuttaa iskiaskipuoireita.
Iskiashermon vamma voi myös aiheuttaa Iskiaskipuoireita, kuten kipua, lihasten heikkoutta ja puutumista, ja on yleensä seurausta vammasta eikä niinkään hermon puristumisesta tai ärsytyksestä.
Iskiaskivun syyt voidaan karkeasti jakaa kahteen eri ryhmään; rankaperäiset ja ei-rankaperäiset syyt.
Selkärangan aiheuttamia syitä iskiaskivulle ovat:
Lannerangan välilevyn pullistuma tai tyrä
Selkäydinkanavan ahtauma
Spondylolisteesi
Selkä- tai paraspinaalinen kasvain, paise tai verenpurkauma
Ei-rankaperäisiä syitä iskiaskivulle ovat:
Piriformis-syndrooma (lue lisää Piriformis-syndroomasta tästä)
Raskauden aiheuttama pinnetila hermojuuren alueella
Lantio-alueen kasvaimet
Hermoon kohdistunut vamma
Iatrogeeniset aiheuttajat
Näistä selvästi yleisin aiheuttaja on lannerangassa sijaitseva välilevyn pullistuma, joka painaa hermojuurta ja ärsyttää tätä myös kemiallisesti sekä tulehduksen myötä.
Iskiaskivun patologia välilevyn tyrässä
Hermorungon tai hermojuuren kompressio, eli paine, aiheuttaa terveessä hermossa tyypillisesti dysestesiaa, eli tuntoaistin vähenemistä tai muuttumista kyseisen hermon hermottamalla ihoalueella. Silti välilevyn tyrän aiheuttaman Iskiasoireen tunnusomainen oire on alaraajoihin säteilevä hermokipu. Mistä tämä johtuu?
Vastaus tähän näyttäisi löytyvän välilevyn sisemmästä massasta, nucleus pulposuksesta, joka pullistuessaan ärsyttää hermojuurta paineen lisäksi myös kemiallisesti. Nucleus pulposus vaikuttaisi ärsyttävän hermojuuria sekä takajuuren gangliooneja inflammatoristen tekijöiden välityksellä. Epiduraalitilassa nucleus pulposus näyttäisi voivan muuttaa hermon johtumisnopeutta, jopa ilman tämän mekaanista puristusta hermojuurta vasten. Tämä kemiallinen ärsytys näyttäisi myös nopeuttavan hermosyiden degeneraatiota ja mahdollisesti myös muuttaa hermojuuren toimintaa ja rakennetta.
Mekaanisen kompression ja inflammatorisen ilmiön vuorovaikutus on monimutkainen, mutta välilevyn vaurioitumisen yhteydessä vapautuvat kemialliset tekijät näyttäisi tässä olevan keskeisiä. Tämän takia mekaanisen kompression vähentäminen tai eliminointi ei yleensä vähennä oireita välittömästi, vaan myös tulehdukselle on tehtävä jotakin. Samaan hengenvetoon on hyvä todeta, että tulehduksen tehokas hoito itsessään voi olla riittävä toimenpide kipuoireen vähentämiseksi, vaikka hermoon kohdistuva puristus jäisikin.
Oirekuva
Iskiaskipu on tyypillisesti alaraajassa tuntuvaa hermokipua, jonka sijainti ja voimakkuus vaihtelee selässä sijaitsevan hermoon kohdistuvan ärsytyksen mukaisesti. Iskiaskipuun liittyy usein myös neurologisia oireita kuten:
Aistihäiriöitä ärtyneen tai vahingoittuneen hermojuuren hermottamalla dermatomialueella. Nämä voivat olla esimerkiksi kuumotusta ja kylmyyttä ihon pinnassa, pistelyä tai polttavaa kipua tai puutuneisuuden tunnetta alaraajoissa
Lihaksisssa voi esiintyö hermovaurioon liittyvää heikkoutta
Refleksihäiriöitä
Iskiaskipuoireet, kuten puutumiset tai tuntohäiriöt sekä turvotus alaraajassa, vaihtelevat usein sen mukaan, mikä hermo on ärtynyt tai vahingoittunut.
L4 hermojuuri: Kun L4-hermojuurta puristetaan tai ärsytetään, niin tämä tuntuu usein kipuna, pistelynä ja puutumisena reiden alueella. Tähän voi myös liittyä etureiden voimantuoton heikentymistä sekä patellarefleksin muutoksia.
L5 hermojuuri: Kun L5-hermojuurta puristetaan tai ärsytetään, kipu, pistely ja puutuminen tuntuvat usein jalassa tai isovarpaan alueella. Nilkan koukistus tai isovarpaan ojennus voivat tällöin myös heikentyä eikä esimerkiksi kantapäillä kävely enää onnistu ilman jalan läpsymistä.
S1 hermojuuri: Kun S1-hermojuurta puristetaan tai ärsytetään, niin tämä tuntuu tyypillisesti kipuna, pistelynä ja puutumisena jalan ulkoreunalla. Varpaillenouseminen hankaloituu pohjelihasten heikentyessä eikä akillesrefleksi enää välttämättä reagoi.
Tutkiminen
Iskiaskivun syyn selvittelyyn kuuluu tarkka anamneesi, kliininen tutkiminen sekä mahdolliset kuvantamistutkimukset. Iskiaskipuun kuuluu tyypillisesti polven alapuolelle säteilevä kipu, joka pahenee tiettyjen selkäliikkeiden tai pitkän istumisen aikana. Alaselässä voi tuntua kipua, mutta tämä on usein vähemmän haitallista kuin jalassa esiintyvä kipuoire.
Alaraajassa voi olla tuntopuutoksia tai -muutoksia, jalan lihakset voivat olla heikentyneet ja tämä voi tuntua puutuneelta.
Kliinisesti voidaan tutkia Iskiashermon liukumaominaisuuksia ja herkkyyttä venytykselle, arvioida karkeaa ihotuntoa ja verrata refleksien toimintaa terveen jalan puolella. Merkkilihasvoimien testauksella pyritään kartoittamaan lihasvoimissa tapahtuneita muutoksia. Tarkan anamneesin ja kliinisen tutkimisen perusteella voidaan kohtalaisella varmuudella päätellä onko jalkakivun taustalla Iskiasoire sekä myös arvioida mikä tai mitkä hermojuuret ovat kyseessä.
Kuvantamistutkimuksilla (MRI) voidaan tämän jälkeen vielä varmentaa anamnestisesti ja kliinisesti ilmenneitä löydöksiä, mutta kuvantaminen ei välttämättä ole tarpeellista jos oirekuva sopii hyvin yhteen kliinisten löydösten kanssa.
Hoito
Iskiaskivun hoito on ensisijaisesti konservatiivinen. Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapiaa. Suurin osa Iskiaskivuista ja mahdollisista välilevyn pullistumista paranevat ajan kanssa itsestään ilman leikkausta.
Konservatiivisen hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn edistäminen. Tämä saavutetaan ohjauksen ja neuvonnan, tarkan ja nousujohteisen harjoitusohjelman sekä manuaalisen terapian yhdistelmällä. Myös kipu- ja mahdollinen tulehduskipulääkitys tulee olla kartoittenua parhaan hoitotuloksen mahdollistamiseksi. Kovaa kipua vasten tekeminen usein vain hankaloittaa paranemista ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa jopa kroonistuneeseen kipuoireiluun. Lue lisää kivusta ja kipumekanismeista täältä.
Lääkehoitona käytetään yleisesti kipu- ja tulehduskipulääkkeiden yhdistelmää ja mahdollista tulehdusta voi hoitaa myös kylmähoidoilla, jota toistetaan useaan kertaan päivässä. Hankalamman kivun hoidossa siirrytään usein joko opiaattien tai kipukynnystä nostavien lääkkeiden käyttöön.
Leikkaushoitoa tulee pohtia jos konservatiivisella hoidolla ei saavuteta toivottua tulosta muutaman kuukauden sisällä tai jos oireet pahenevat.
Leikkaus voidaan myös suorittaa päivystysluonteisesti jos potilaalla ilmenee cauda equina syndroomaa, johon liittyy ratsupaikka anestesiaa (tuntoaistin muutoksia sukuelinalueella), voimakasta kipua sekä halvausoireita alaraajassa. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia ja tyypillisesti konservatiivista hoitoa jatketaan jopa 3-6 kuukautta ennen kuin mahdollisesti siirrytään kirurgisiin toimenpiteisiin.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina mahdollisimman tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. Arvioinnin perusteella laaditaan hoitosuunnitelma, joka on räätälöity yksilöllisten löydösten perusteella ja jonka tavoitteena on lieventää kipua sekä parantaa toimintakykyä.
Fysioterapian sisältö suunnitellaan siis aina yksilöllisesti, mutta tämä pitää usein sisällään yhdistelmän seuraavista menetelmistä:
Manuaalinen terapia: pehmytkudoskäsittelyt sekä nivelten mobilisaatiot vähentämään lihasten jännittyneisyyttä, edistämään neste- ja verenkiertoa sekä parantamaan faskiaalista toimintaa
Liike- ja asentohoidot, joilla pyritään edistämään hermorakenteen liukuvuutta sekä vähentämään hermoon tai hermojuureen kohdistuvaa suurentunutta painekuormitusta
Aktivoivilla harjoitteilla pyritään edistämään nestekiertoa sekä ylläpitämään lihasten toimintaa
Kivunhallintakeinoina voidaan käyttää lämpö- tai kylmähoitoa, manuaalista terapiaa, akupunktiota tai omatoimista harjoittelua
Biomekaanisten haasteiden kartoituksella ja hoidolla voidaan vähentää kuormitushuippuja ja mahdollistaa vähentynyt kuormitus jo ärtyneiden kudosten alueella
Manuaalisen terapian, kotiharjoitteluohjelman sekä ajan yhdistelmän on osoitettu tuottavan hyviä tuloksia Iskiaskivun hoidossa.
Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden päätavoitteet Iskiaskivun hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden hermokudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Lisätä neste- ja verenkiertoa ärtyneiden kudosten alueella
Lievittää kipua
Parantaa ärtyneen hermon liukuma-ominaisuuksia neuraalikudoksia mobilisoivilla harjoitteilla
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää ärtyneeseen hermoon kohdistuvaa hankaus- ja pinnekuormitusta
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentää kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaaan riittävästi informaatiota vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, jonka myötä helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee usein myös helpompaa.
Itsehoito
Jos epäilet, että kärsit Iskiaskivusta, niin suosittelen olemaan yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen juuri sinun tilanteesi kartoittamiseksi. Itsehoitoneuvoilla voit silti turvallisesti hoitaa mahdollisesti ärtynyttä Iskiashermoasi alla olevilla neuvoilla. Jos kuitenkin huomaat, että jokin alla olevista pahentaa kipuasi, niin jätä tämä mieluiten tekemättä.
Vältä provosoivia aktiviteetteja: Tunnnista aktiviteetit, jotka pahentavat oireitasi, ja yritä välttää niitä. Tyypillisiä pahentavia tekijöitä ovat pitkään istuminen, liiallinen fyysinen kuormitus, raskaiden esineiden nostaminen tai liaan pitkään paikallaan olo.
Vaihda asentoa säännöllisesti: Vältä istumista tai seisomista samassa asennossa liian kauan. Vaihda asentoasi säännöllisesti estääksesi ylimääräistä pinne- tai vetokuormitusta Iskiashermon alueella.
Oikeat nostotekniikat: Nosta esineitä polvistumalla ja käyttämällä jalkalihaksiasi selän sijaan. Vältä raskaiden esineiden nostamista, jos se on mahdollista.
Aktivoi keskivartalolihaksia: Tee harjoituksia, jotka edistävät keskivartalon hallintaa ja lihastyötä. Hyvin aktivoituva keskivartalo tarjoaa paremman tuen selällesi ja voi auttaa lievittämään Iskiakipua.
Rentouta lihaksia: Kipu aiheuttaa usein suojamekanismina suurentunutta lihasjännittyneisyyttä. Pyri tekemään rentoutusharjoitteita selän, pakaran ja alaraajan osalta säännöllisesti.
Hellä venyttely: Tee helliä edestakaisia venytysharjoituksia alaselälle ja takareisille. Ole kuitenkin varuillasi, jos nämä aiheuttavat kipua tai pahentavat oireita, niin jätä nämä väliin. Lihasten venyttely voi pahentaa ärtyneen hermon kipua.
Matalatehoinen liikunta: Sisällytä matalatehoisia liikuntaa arkirutiiniisi. Hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, uinti tai vesijumppa, cross-trainerilla harjoittelu tai kevyt kehonpainoharjoittelu.
Lepo: Huolehdi siitä, että saat riittävästi lepoa ja unta. Riittävä unensaanti parantaa palautumista ja nopeuttaa kudosparanemista.
Vähennä stressiä: Harkitse stressiä vähentäviä tekniikoita, kuten syvähengitystä, meditaatiota tai joogaa. Stressinhallinta voi vaikuttaa myönteisesti yleiseen hyvinvointiin ja saattaa monesti myös lievittää Iskiaoireita.
Muista vielä, että on tärkeää konsultoida terveydenhuollon ammattilaista oikean diagnoosin saamiseksi ja keskustellaksesi itsellesi sopivista itsehoidon strategioista yksilöllisen tilanteesi perusteella. Jos oireet jatkuvat tai pahenevat, hakeudu lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolle.
Comments