Kiertäjäkalvosin kipu, olkapää, olkapääkipu, nivelkipu, jännekipu, jännevaiva, olkavarren kipu, degeneraatio, rappeumasairaus, liikekipu, ikääntyminen, olkapään kiputila, OMT fysioterapia, Helsinki
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on yleisin olkapään kipua aiheuttava sairaus. Vaivan esiintyvyys lisääntyy merkittävästi 40 ikävuoden jälkeen ja vaivaa tavataan hieman yleisemmin naisilla kuin miehillä. Kiertäjäkalvosinoireyhtymään liittyy kipua olkapään ja olkavarren alueella, joka tyypillisesti pahenee tilanteissa, joissa olkavartta nostetaan ylös eteen tai sivulle. Paidan tai rintaliivien pukeminen on usein hankalaa ja kipua tuottavaa. Vaivan jatkuessa kipua esiintyy myös levossa ja öistä tulee usein kivun takia levottomia.
Kiertäjäkalvosin
Olkapään kiertäjäkalvosimella tarkoitetaan olkanivelen yli kulkevaa rakennetta, joka koostuu olkanivelen nivelkapselista sekä sitä vahvistavista neljästä lihaksesta. Kiertäjäkalvosimen päätehtävänä on vakauttaa ja tukea olkaniveltä liikkeen aikana.
Kiertäjäkalvosimeen kuuluvien lihasten lähtökiinnitys on lapaluussa ja nämä kiinnittyvät olkaluun päähän, muodostaen mansetin olkaluun ja lapaluun väliin. Olkapään kiertäjäkalvosimen yläpuolella sijaitsee limapussi, joka peittää ja suojaa lihasten jänteitä hankautumasta ympäröiviä luurakenteita vasten. Myös limapussi voi ärtyä tilanteissa, joissa tähän kohdistuu suurentunutta hankausta tai painetta. Tällöin puhutaan limapussin tulehduksesta tai kipeytymisestä. Tämän kuntouttaminen seuraa samankaltaista protokollaa kuin kiertäjäkalvosinoireyhtymän kuntouttaminen, koska taustalla olevat syyt ovat usein hyvin samankaltaiset.
Etiologia
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän tarkka syy jää usein selvittämättä, mutta ehdotetut mekanismit sisältävät niin sisäisiä, ulkoisia kuin yhdistettyjä tekijöitä.
Ulkoisiin tekijöihin lukeutuvat esimerkiksi kiertäjäkalvosimen jääminen puristukseen olkaluun ja olkalisäkkeen väliin. Tämän seurauksena kiertäjäkalvosimeen kohdistuu suurentunutta painetta ja hankausta, joka ajan kanssa voi johtaa tämän kipeytymiseen.
Puristukseen joutuminen voi johtua monen eri tekijän summasta, joista muutama on esitelty alla. Kudosten puristukseen joutuminen voi johtua joko valmiiksi ahtaasta tilasta olkaluun ja olkalisäkkeen välissä anatomisen poikkeaman takia, olkanivelen sisäisistä rustomuutoksista ja paksuuntumisesta, limapussin turvotuksesta, muutoksista lapa- ja olkaluun kinematiikassa, kiertäjäkalvosimen heikkoudesta tai rappeumasta, olkanivelkapselin heikentyneestä joustavuudesta, liikakuormituksesta, liian vähäisestä kuormituksesta tai ympäröivien lihasrakenteiden poikkeavasta toiminnasta.
Olkapään kiertäjäkalvosinoireyhtymän syntyyn vaikuttaviin sisäisiin tekijöihin lukeutuvat esimerkiksi biologiset muutokset, mekaaniset ominaisuudet, morfologia tai verenkiertoon liittyvät muutokset. Näin ollen voidaan todeta sisäisillä tekijöillä olevan vaikutus jänteen morfologiaan ja suorituskykyyn. Ikä, genetiikka ja biomekaaniset haasteet, liikakäyttö ja trauma ovat myös sisäisiä tekijöitä, jotka lisäävät kuormitusta kiertäjäkalvosimen jännerakenteissa.
Epidemiologia
Olkapään kipu ja oireilu on hyvin yleistä ja kiputiloista yleisimmät liittyvät kiertäjäkalvosinoireyhtymään.
Noin puolet väestöstä kokee olkapääkipua ainakin kerran elämässään ja useimmilla kipu on toistuvaa. Olkapääkipu myös pitkittyy helposti ja rajoittaa arkea sekä harrastustoimintaa. Olkapääkipujen ilmaantuvuus suurenee henkilöillä, jotka joutuvat työn tai harrastustensa puolesta nostamaan yläraajaa toistuvasti hartiatason yläpuolelle. Tällaisia harrastuksia ovat esimerkiksi lentopallo, sulkapallo tai keihäänheitto sekä ammatit kuten maalaus tai asennustyöt.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän ilmaantuvuus kasvaa myös iän myötä olkanivelen rappeumamuutosten seurauksena. Ensioireet havaitaan tyypillisesti 40 ikävuoden jälkeen, mutta olkapäävaivat ja kiputilat ovat melko tavallisia myös tätä nuoremmilla. Myös rappeumamuutoksia havaitaan jo huomattavasti nuoremmilla kuin 40-vuotiailla, mutta nämä eivät itsessään ole välttämättä kivuliaita. On tavallista, että täysin kivuttomilla henkilöillä tavataan degeneraatioon liittyviä muutoksia nivelissä ja jännekudoksissa ilman, että heillä on minkäänlaisia kipuja. Degeneraatioon liittyvä kuvantamislöydös ei siis ole syy huolestua. Olkoon kuvantamisen kohde mikä tahansa.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän riskitekijät
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän riskitekijät ovat samankaltaisia kuin muiden jännevaivojen ja kiputilojen riskitekijät. Nämä voidaan yleisesti jaotella muutamaan pääryhmään. Alla muutama tiedossa oleva kiertäjäkalvosinoireyhtymän riskitekijä.
Yleiset riskitekijät:
Ylipaino ja liikalihavuus
Aineenvaihduntahäiriöt kuten diabetes tai korkea kolesteroli
Lihasten toimintahäiriöt
Tupakointi
Jännerakenteiden joustavuuteen ja kuormituskestävyyteen liittyvät häiriöt
Ikääntyminen
Liikerajoitukset ympäröivissä nivelissä
Biomekaniikkaan liittyvät haasteet
Työhön- ja harrastustoimintaan liittyvät riskitekijät:
Staattiset ja epäergonomiset työasennot
Fyysisesti raskas työ
Toistuva yläraajojen kuormitus
Työskentely hartiatason yläpuolella
Huono tai riittämätön palautuminen
Urheilulajit, joissa yläraajoihin kohdistuu suurentunut rasitus
Psykologiset tekijät:
Stressi
Ahdistuneisuus
Masennus
Uneen liittyvät haasteet
Sairaudet:
Nivelreuma ja nivelpsoriaasi
Kilpirauhasen sairaudet
Autoimmuunisairaudet
Oirekuva
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän tyypillisin oire on olkavarteen säteilevä olkapääkipu, joka on luonteeltaan tylppää ja jomottavaa. Kipua verrataan joskus hammassärkyä muistuttavaan kipuun, joka ei voimakkuudeltaan välttämättä ole pahimmasta päästä, mutta tuntuu jatkuvana ja arkea häiritsevänä kipuna.
Oireet pahenevat tyypillisesti tilanteissa, jossa olkavartta nostetaan hartiatason yläpuolelle. Etenkin sivukautta tehdyt nostot pahentavat kipua olkapäässä ja olkavarressa. Alkuvaiheessa kipu on usein maltillista ja sitä esiintyy vain tietyissä tilanteissa, mutta kiputilan jatkuessa oirekuva muuttuu hankalammaksi ja oireita rupeaa esiintymään myös levossa.
Nukkuminen kipeytyneen olkapään päällä provosoi kiputilaa ja vaikuttaa näin ollen myös unenlaatuun, joka itsessään voi pahentaa oireita entisestään. Pitkään jatkuessa kiputila johtaa usein myös heikkouteen olkapäätä ympäröivissä lihaskudoksissa. Tämä johtuu usein kivun aiheuttamasta välttämiskäyttäytymisestä, joka ajan saatossa heikentää lihaksia ja voi johtaa näiden surkastumiseen.
Hoito
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapiaa. Harjoittelulla pyritään parantamaan yläraajan, lapaluun sekä rintakehän biomekaanisia ominaisuuksia sekä vähentämään kipeytyneisiin kudoksiin kohdistuvaa suurentunutta kuormitusta.
Hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn parantaminen. Tämä saavutetaan tarkan, nousujohteisen ja yksilöidyn harjoitusohjelman avulla, johon on usein liitetty myös liikkuvuutta parantavia ja ylläpitäviä harjoitteita sekä manuaalista terapiaa.
Lääkehoitona käytetään yleisesti kipu- ja tulehduskipulääkkeiden yhdistelmää ja mahdollista tulehdusta voi hoitaa kylmähoidoilla, jota toistetaan useaan kertaan päivässä.
Kirurgisia toimenpiteitä tulisi harkita vasta silloin, jos konservatiivisella hoidolla ei saavuteta toivottua tulosta tai jos potilaalla on vaikea kipu, joka heikentää toimintakykyä merkittävästi. Leikkaukseen päätyminen on kuitenkin harvinaista ja tällöin taustalla nähdään usein jokin painava syy, joka heikentää konservatiivisen hoidon ennustetta. Konservatiivista hoitoa jatketaan usein pitkään, jopa 6-12 kuukautta ennen leikkauspäätöksen tekoa.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On eroteltava taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä komponentit ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn.
Fysioterapian tavoitteena on vähentää kiertäjäkalvosimen kipua ja mahdollista turvotusta sekä normalisoimaan olkapään liikkuvuutta ja voimaa. Alkuvaiheen kuntoutus keskittyy kivun lievitykseen, jolloin on tärkeää myös modifoida omaa tekemistä niin, ettei olkapäätä rasita liikaa suhteessa tämän sen hetkiseen kuormituskestävyyteen. Alkuvaiheen kuntoutuksessa voidaan käyttää pehmytkudoskäsittelyä, nivelen mobilisaatiota, akupunktiota sekä liike- ja lihasharjoittelua parantaakseen kiputilaa.
Kivun hellittäessä siirrytään kuntoutuksessa usein vahvistamaan kudoksia ja parantamaan olkapään ja ympäröivien kudosten kinematiikkaa. Nousujohteisella harjoittelulla pyritään parantamaan kipeytyneiden alueiden kuormituskestävyyttä, jotta nämä ei jatkossa kipeytyisi yhtä herkästi. Mahdollisia liikerajoituksia hoidetaan manuaalisen terapian sekä liikkuvuusharjoitteiden yhdistelmällä.
Kuntoutussuunnitelmaa laatiessa on tärkeää huomioida kyseisen henkilön tarpeita ja toiveita. Kuntoutus kokonaisuus muotoutuu aina yksilöllisesti ja tämä voi olla hyvin erilainen riippuen siitä onko kyseessä esimerkiksi toimistotyötä tekevä henkilö, jonka olkapää häiritsee öisin tai urheilija, joka ei pysty ammattiaan jatkamaan kivun estäessä toimintaa.
Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden tavoitteet kiertäjäkalvosinoireyhtymän hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä
Lievittää kipua
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentämään kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaaan riittävästi informaatiota vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, jonka myötä helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee usein myös helpompaa.
Itsehoito
Lepo ja kuormituksen modifiointi: Anna olkapäällesi riittävästi lepoa ja vältä aktiviteetteja, jotka pahentavat kipuasi. Tämä sisältää usein käsien nostamisen hartiatason yläpuolelle, raskaiden esineiden toistuvaa nostamista tai asentoja, jossa olkapäähän kohdistuu suurentunut paine.
Kokeile kylmää: Kylmähoito voi auttaa lievittämään kipua ja mahdollista tulehdusta. Voit käyttää esimerkiksi jäätä, kylmäpakkausta tai kylmägeeliä.
Kipulääkitys: ibuprofeeni ja parasetamoli lievittävät kipua ja mahdollista tulehdusta. Noudata aina suositeltua annosta ja kysy neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta, jos olet epävarma.
Ergonomia: Pyri ylläpitämään hyvää ryhtiä vähentääksesi rasitusta olkapäältäsi. Vältä lysähtänyttä asentoa, jossa hartiat työntyvät eteenpäin. Tämä lisää usein kuormitusta olkanivelessä eikä lapaluu pääse liikkumaan vapaasti rintakehää pitkin.
Venyttely: Kokeile kevyitä pumppaavia venytyksiä parantamaan nestekiertoa olkapäätä ympäröivissä kudoksissa. Vältä kuitenkin kovia tai pitkäkestoisia venytyksiä, näiden usein pahentaessa kipua.
Harjoituta olkapään liikkuvuutta: Pyri palauttamaan mahdollisia liikerajoituksia tekemällä vähitellen kuormittavampia liikkuvuusharjoitteita.
Vahvista lihaksia: Vahvistavat harjoitteet kehittävät alueen lihaksia ja parantavat tukevuutta. Nämä tulisi kuitenkin aloittaa varovaisesti lisäten kuormitusta ajan kanssa. Liian kuormittava harjoittelu lisää monesti jännittyneisyyttä ja oireilua.
Vältä hartiatason yläpuolella olevia toimia: Minimoi aktiviteetit, jotka sisältävät käsien nostamisen ylös tai kurottamista eteen tai sivuille, kunnes oireesi hieman hellittävät.
Pidä taukoja: Jos sinulla on istumatyö tai teet työtä, jossa olkapää toistuvasti kuormittuvat, ota säännöllisesti taukoja vaihtaaksesi asentoa ja lepuuta olkapäätä. Myös taukojumpasta voi olla hyötyä.
Nukkumisergonomia: Etsi mukava nukkumisasento, joka ei pahenna kipuasi. Tyynyn käyttö käsivartesi ja olkapääsi tukemiseksi voi auttaa. Vältä nukkumasta kipeytyneen olkapään päällä.
Konsultoi fysioterapeuttia, jos kipusi jatkuu itsehoitotoimenpiteistä huolimatta tai häiritsee päivittäisiä toimintojasi.
コメント