Lasten selkäkipu, rasitusmurtuma, nikaman siirtymä, skolioosi, osteopatia, välilevytyrä, Nuorten rasitusvammat, kipu, niveltulehdus, Helsinki, OMT fysioterapia, hoito, nikamakaaren höltymä, kasvukipu
Nuorten selkäkivut ovat yleisiä ja ne johtuvat monesta eri tekijästä. Suurin osa selkäkivuista on hyväennusteista epäspesifiä selkäkipua, jonka taustalta ei löydy selvää kudosvauriota vaan oiretta provosoi ennemminkin biomekaaniset tekijät. Selkäkipujen esiintyvyyteen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät kuten esimerkiksi; ikä, sukupuoli, aktiivisuustaso, tietokoneella työskentely, harrastukset, koulussa istuminen sekä psykologiset tekijät.
Epidemiologia
Arviot selkäkivun esiintyvyydestä lapsilla ja nuorilla vaihtelee suuresti tutkimuksesta toiseen, mutta lienevät olevan jotain 30-70% välillä. Suuret vaihteluvälit johtuvat tutkimuksiin osallistuneiden osallistujien iästä, tutkimuksissa käytetyistä metodologisista eroista sekä ennen kaikkea käytetystä selkäkivun määritelmästä. Lapsilla selkäkipua esiintyy tavallisimmin vasta 13 ikävuoden jälkeen. Tätä nuoremmilla selkäkipua esiintyy vain harvoin.
Kohtalaisen suuren esiintyvyyden tulisi herättää huolta, koska nuorilla esiintyvän selkäkivun ja aikuisiän kroonisen selkäkivun välillä näyttäisi olevan yhteys. Aikaisempien selkäoireiden on todettu olevan vahvin tulevan selkäkivun ennustaja ja varhaisessa iässä alkanut selkäkipu on yhteydessä selkäkivun kroonistumiseen. Kuitenkin nuorten selkäkipuihin suhtaudutaan usein vähättelevästi todeten niiden olevan kasvukipua tai lapsen omaavan suvussa esiintyvän heikon tai huonon selän. Tästä syystä selkäkivun syy jää usein selvittämättä eikä kivulle ja siitä johtuvalle toimintahäiriölle välttämättä tehdä mitään, jolloin vallitseva tilanne monesti jatkuu turhan pitkään.
Lihasten ja luuston kasvu ei itsessään ole kipua aiheuttava tapahtuma eikä geeniperimä koskaan ole ainoa syy selän kipuiluun.
Lasten ja nuorten selkäkipujen taustalla ovat usein toiminnalliset tekijät, kuten puutteellinen selän hallinta, liika istuminen, ylikuormitus, liikkumattomuus, lihaskireydet tai pituuskasvun luoma lihasepätasapaino ja jännitystilat. Myös ravinnon yksipuolisuudella ja riittämättömällä unella on todettu olevan vaikutusta selkäkivun syntyyn. Unen puute voi herkistää elimistön kipuratoja, jolloin kipua koetaan herkemmin, kipu on voimakkaampaa ja levittyy herkästi laajemmalle alueelle.
Lisäksi psykososiaaliset tekijät, kuten stressi ja ahdistuneisuus voivat lisätä ja ylläpitää koettua selkäkipua. Koulupaineet ja sosiaaliset huolet toimivatkin monilla selkäkipua ylläpitävinä ja pahentavina tekijöinä.
Vaikka huomattavasti harvemmin, niin myös rakenteelliset muutokset selässä voivat olla lasten ja nuorten selkäkivun taustalla. Näitä ovat esimerkiksi rasitusmurtumat ja nikaman siirtymät tai luustoon, päätelevyihin ja välilevyihin kohdistuvat muutokset. Näistä tyypillisimpiä ovat nikamakaaren höltymät ja nikamien siirtymät, joista lisää alla.
Selän rakenteellisia muutoksia tavataan urheilevilla lapsilla huomattavasti enemmän kuin ei liikuntaa harrastavilla lapsilla. Muutokset syntyvät joko yksittäisestä makrotraumasta tai toistuvien mikrotraumojen seurauksena. Yksipuolinen ja liian rasittava liikunta, liian lyhyt tai vääränlainen palautuminen sekä hallintaan ja kinematiikkaan liittyvät tekijät ovat usein muutoksen synnyn taustalla ja näihin puuttumalla voidaan ehkäistä vammojen synty sekä myös hoitaa jo syntyneitä vaurioita. Pelkkä lepo ei näyttäisi olevan riittävää täydellisen palautumisen kannalta. Lapsen liikkumista tulisi analysoida yksilöllisesti ja tehdä tarvittavat toimenpiteet niin lajiharjoittelussa kuin vapaa-ajalla, ettei kuormitushuippuja pääsisi syntymään, eikä vaiva enää uusisi. Omasta lajista on usein otettava taukoa selän ollessa kipeä ja lajin pariin takaisin paluu kannattaa tehdä vaiheittain.
Selkäkivun erottelu
Nuorten selkäkipu jakautuu pääasiassa kolmeen pääryhmään: lihaskipu, luustoon liittyvä kipu sekä diskogeeninen kipu. Kukin ryhmä poikkeaa toisestaan ja kaikkiin ryhmiin liittyy omat ominaispiirteet.
Pehmytkudosperäinen kipu
Pehmytkudosperäisellä kivulla tarkoitetaan kipua, jonka syntyperä on joko lihaksissa, lihasjänteissä tai lihaskalvorakenteissa. Pehmytkudosperäinen kipu on tyypillisin syy selkäkipuun niin aikuisilla kuin lapsilla. Lihaksiin liittyvä kipu paikallistuu yleensä rintakehän tai lannerangan alueen paraspinaalisiin lihaksiin eikä itse selkärankaan. Jänneperäiset kivut paikallistuvat lähelle lihasten liitoskohtia ja kalvorakenteiden kautta esiintyvä kipu voi tuntua lähes missä tahansa kehona.
Kivun taustalla nähdään tyypillisesti ylirasitusta tai alipalautumista, mutta taustalla voi myös olla akuutti vamma tai loukkaantuminen. Myös varusteiden tai jalkineiden huono istuvuus voi lisätä pehmytkudosperäisen selkäkivun esiintyvyyttä. Toisaalta myös psykososiaaliset tekijät, kuten stressi, masennus tai ahdistus voivat vaikuttaa tämän tyyppisen selkäkivun syntyyn.
Luustoon liittyvä selkäkipu
Luustoon liittyvissä selkäkivuissa oireet pahenevat usein rasituksessa ja kipu paikallistuu selkärankaan. Selän ojentaminen tai rangan koputtelu provosoivat kipua ja lepo helpottaa tätä. Yleisimpiä luustoon liittyviä selkäkivun aiheuttajia nuorilla ovat rasitukseen liittyvät luuston ylirasitustilat (rasitusosteopatia), rasitusmurtumat sekä nikamansiirtymät.
Rasitusosteopatiat ja rasitusmurtumat
Rasitusmurtumat ja niihin johtavat rasitusosteopatiat voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: luun vajaatoiminnasta johtuvat rasitusmuutokset ja murtumat sekä liikarasituksesta johtuvat rasitusmuutokset ja murtumat. Luun vajaatoiminnasta johtuvien murtumien taustalla ei välttämättä ole liikarasitusta lainkaan, vaan muutokset luussa syntyvät tämän osteoporoottisesta rakenteesta. Tällöin luuhun ei tarvitse kohdistua suurentunutta kuormitusta murtuakseen, tämän ollessa jo valmiiksi kestävyydeltään riittämätön. Liikarasituksesta johtuvat rasitusmurtumat sen sijaan syntyvät nimensä mukaisesti liiallisesta kuormituksesta, vaikka luu itsessään olisi fysiologisesti normaali. Liikarasituksesta johtuvat muutokset ovat vajaatoiminnasta johtuvia muutoksia huomattavasti tavallisempia.
Rasitusosteopatiat ja rasitusmurtumat näyttäisi oleva kovaa vauhtia yleistymässä usein liikuntaa harrastavien lasten ja nuorten keskuudessa. Esimerkiksi voimistelijoilla ja painijoilla tavataan kaksi kertaa enemmän selkäkipuja kuin urheilua harrastamattomilla lapsilla. Tällöin kivun taustalla on useimmiten nikamakaaren höltymä, jonka ensioireina ovat selän kipeytyminen ja jäykkyys.
Rasitusosteopatia on rasitusmurtuman esiaste, jossa on havaittavissa luun pehmenemistä ja turvotusta. Näitä muutoksia nähdään myös oireettomilla lapsilla ja nuorilla ja niiden todentamiseen tarvitaan vähintään magneettitutkimus, koska näissä ei ole vielä kehittynyt murtumalinjaa, eikä niitä tämän takia voi nähdä röntgentutkimuksissa. Röntgentutkimuksissa rasitusmurtuma näkyy usein vasta muutaman viikon viiveellä rasituskivun alkamisesta, joten liian varhaisessa vaiheessa otettu peruskuva antaa herkästi virheellistä tietoa.
Liikarasituksesta johtuva murtuma voi syntyä mihin tahansa luuhun riippuen harrastetun liikuntalajin aiheuttamasta toistuvasta kompressiosta, vetorasituksesta, tärähdyksestä tai lihasten aiheuttamasta luun taipumisesta. Luun toistuvasti taipuessa, mineraalipitoisuus kasvaa sen koveralla puolella samalla kun osteoklastien (luunsyöjäsolu) toiminta vilkastuu sen kuperalla puolella. Tämän jatkuessa luuhun syntyy mikroskooppisia murtumia, jotka kiihdyttävät luun aineenvaihduntaa, aiheuttaen paikallista turvotusta ja rasituskipua. Rasitusmurtuma syntyy silloin kun nämä mikroskooppiset murtumat yhdistyvät liiallisen rasituksen jatkuessa yhtenäiseksi murtumalinjaksi.
Spondylolyysi
Spondylolyysi tai nikamakaaren höltymä kuvaa tilaa, jossa selkänikaman takakaaressa on nähtävissä rasitukseen liittyviä muutoksia tai murtumaa. Yleisimmin vaivaa tavataan 12-16-vuotiailla lapsilla, jotka harrastavat jotain urheilulajia, jossa ilmenee selän voimakkaita taaksetaivutus- ja kiertoliikkeitä. Näitä lajeja ovat esimerkiksi voimistelu, taitoluistelu, jalkapallo tai jääkiekko. Pojilla kyseiset muutokset ovat tyttöjä selvästi tavallisempia. Rasitusmuutokset ja murtumat sijoittuvat useimmiten lanneselän alimpaan tai toiseksi alimpaan nikamaan, jotka myös taaksetaivutus- ja kiertoliikkeissä kuormittuvat eniten. Nikamakaaren höltymän ensioireina ovat rasituksen aikana tuntuva paikallinen selkäkipu ja jäykkyys, joka helpottuu tai häviää levossa. Edetessään kipu usein voimistuu ja laajenee samalla kun sen kesto pitenee eikä lepo enää helpota kipua. Hoitamaton tai pitkälle edennyt nikamakaaren höltymä voi johtaa nikaman siirtymään eli spondylolisteesiin.
Spondylolisteesi
Nikaman siirtymä, spondylolisteesi, on nikamakaaren höltymästä seuraava vaihe, jossa nikamakaareen on syntynyt molemminpuolinen murtuma joko tapaturmaisesti tai rasitustekijöiden johdosta ja nikama on päässyt liukumaan eteenpäin suhteessa alla olevaan nikamaan. Nikaman siirtymä voi olla myös ulkoisesti havaittavissa kohoumana okahaarakerivissä. Oireet ja kliiniset löydökset ovat vastaavanlaiset kuin nikamakaaren höltymässä.
Spondylolyysi etenee spondylolisteesiksi noin 15 prosentissa tapauksista ja tämä tapahtuu usein teini-ikäisen kasvupyrähdyksen aikana, jolloin selkään kohdistuva rasitus on suurimmillaan.
Skolioosi
Skolioosi on selkärangan epänormaali sivusuuntainen kaarevuus tai kiertymä. Se voi olla idiopaattinen, jolloin tämän perimmäinen syy on tuntematon tai johtua synnynnäisistä selkärangan poikkeavuuksista, infektiosta tai kasvaimesta. Näistä tavallisin muoto on idiopaattinen, jonka osuus on jopa yli 80% kaikista tapauksista.
Idiopaattinen skolioosi on yleisin selkärangan epämuodostuma, jota perusterveydenhuollon lääkärit, lastenlääkärit ja selkäkirurgit näkevät. Idiopaattisen skolioosin esiintyvyys on yhtä suuri pojilla ja tytöillä, mutta kaarevuuden etenemisen riski ja siten myöhemmän hoidon tarve on huomattavasti suurempaa tytöillä verrattuna poikiin. Kuitenkin vain noin yksi kymmenestä idiopaattista skolioosia sairastavasta nuoresta tarvitsee hoitoa. Hoito perustuu harjoittelun, manuaalisen terapian ja mahdollisen korsettihoidon yhdistelmästä.
Scheuermannin tauti
Sheuermannin tauti on nikamien kasvuhäiriö, joka johtaa selkärangan kaarevuuden lisääntymiseen. Scheuermannin taudissa nikamien etuosan kasvu hidastuu samalla kun nikamien takaosa jatkaa kasvamistaan. Näin nikamien muodosta tulee kiilamainen ja selkärangan kyfoosi suurenee. Muutoksia havaitaan tyypillisesti rintarangan alueella tai rinta- ja lannerangan rajalla.
Scheuermannin tauti on yleisin rakenteellisen kyfoosin syy nuorilla ja tähän liittyy usein huono ryhti, selän jäykkyys ja selkäkipu. Scheuermannin tauti on tavallisempi miehillä kuin naisilla ja alkaa usein teini-iässä kasvupyrähdyksen loppuvaiheessa.
Välilevyihin liittyvä kipu
Välilevyihinn liittyvä kipu pahenee yleensä selän eteenpäin taivutuksessa ja siihen liittyy monesti alaraajaan säteilevää kipua tai tunnottomuutta. Välilevyihin liittyvät selkäkivut ovat nuorilla melko harvinaisia.
Välilevytyrässä välilevyn sisempi massa siirtyy taaksepäin pullistaen välilevyn seinämää kohti hermojuuriaukkoja, jolloin hermojuuri voi jäädä puristukseen tai siihen voi kohdistua kemiallista ärsytystä. Tämä aiheuttaa tyypillisesti säteilevän kiputuntemuksen saman puolen alaraajassa. Välilevytyrä on yleinen sairaus aikuisilla, joilla välilevyt ovat rappeutuneet, ja sen esiintyvyys koko eliniän aikana on jopa 40 prosenttia. Nuorilla esiintyvyys on kuitenkin huomattavasti vähäisempää. Tämän ajatellaan johtuvan nuorilla vähäisempien rappeumamuutosten johdosta.
Kasvaimet
Myös kasvaimet voivat olla nuorten selkäkipujen taustalla, mutta nämä ovat erittäin harvinaisia. Selän intraduraalisen kasvaimen tyypillinen oire on alaraajoihin säteilevä selkäkipu, joka hankaloittaa pystyasennossa oloa ja kävelyä. Jos oire on hankala, nähdään monesti, että lapsi nojaa pystyasennossa eteenpäin tai tukeutuu käsin molempiin etureisiin. Yleisimmät kasvaimet, jotka aiheuttavat selkäkipua nuorilla, ovat osteoidi osteooma ja eosinofiilinen granulooma. Molemmat ovat hyvänlaatuisia.
Osteoidi osteooma on hitaasti kasvava luun muutos, joka yleensä sijaitsee selkärangan takarakenteissa. Tyypillinen oire on illalla nukkumaan mennessä ilmenevä selkäkipu, johon tulehduskipulääke auttaa poikkeuksellisen hyvin. Eosinofiilisen granulooman tyyppioireita ovat selän kipu ja kävelyvaikeudet.
Infektiot
Nuorten selkäkivun infektiosyitä ovat muun muassa selkärangan osteomyeliitti, ristisuoliluunivelen infektio, epiduraalinen absessi ja muut kuin selkäydininfektiot. Selkärangan infektion oireena voi selkäkivun lisäksi olla kävelemättömyys tai ontuminen. Kuume kuuluu olennaisesti taudinkuvaan, mutta kuumeen puute ei poissulje infektion mahdollisuutta. Neurologisia puutosoireita ei yleensä ehdi kehittyä, mutta nämäkin ovat mahdollisia.
Niveltulehdukset
Selkäkivun taustalla voi myös olla selkärankaan vaikuttava tulehduksellinen niveltulehdus, mutta nämäkin ovat harvinaisia. Tavallisimpia selkärankaan vaikuttavia niveltulehduksia, joita havaitaan lapsilla ja nuorilla ovat selkärankareuma, nivelpsoriaasi ja reaktiivinen artriitti.
Tulehdussairauden tunnusmerkkinä ovat voimakas aamujäykkyys ja aamupäivään tai -yöhön kohdentuva kipu, joka helpottuu liikkeessä. Joillakin potilailla esiintyy yöllistä kipua, joka tekee sängyssä kääntymisen epämukavaksi, mutta vaikea selkäkipu on harvinaista. Kipuoire selässä voi vaihtaa puolta ja oireita voi olla myös muualla kuin selässä.
Fysioterapia
Lasten ja nuorten selkäkipujen kohdalla fysioterapia suunnitellaan aina yksilöllisesti taustalla olevan sairauden ja taustatekijät huomioiden. Käydään silti karkeasti läpi mitä fysioterapia voi sisältää lasten ja nuorten selkäkivun hoidossa.
Aikuisten selkäkivun hoitoa on tutkittu laajasti ja näyttö on osoittanut, että fysioterapia, johon kuuluu liikuntaa, terapeuttista harjoittelua, selkäkoulua ja manuaalista terapiaa, on tehokasta kivun ja toimintarajoitteiden vähentämisessä.
Lasten ja nuorten selkäkivun hoitomuotojen tutkimus ja käytäntö on tuoreempaa kuin aikuisten kohdalla, joten aikuisilta saatua tietoa sovelletaan myös lapsilla. Lapsia ja nuoria ei kuitenkaan voida suoraan hoitaa samoja periaatteita käyttäen kuin aikuisilla, koska lapsilla on huomioitava selkärangan kehitysvaiheet, pituuskasvun tuoma lisäpaine sekä ulkoiset tekijät.
Hoitomuotoina käytetään silti paljon samoja menetelmiä kuin aikuisilla, mutta määrät ja intensiteetti eroavat toisistaan. Fysioterapia koostuu usein seuraavien menetelmien yhdistelmistä; ohjaus ja neuvonta, liikunnan modifiointi, manuaalinen terapia ja terapeuttinen harjoittelu. Fysioterapian tavoitteina on ensisijaisesti vähentää selkäkivun voimakkuutta ja esiintyvyyttä sekä parantaa toimintakykyä ja pystyvyyttä.
Tutkimuksissa on todettu, että fysioterapiahoidot ovat tehokkaita nuorten selkäkivun hoidossa, mutta tutkimusnäyttöä nuorisopopulaatiosta on edelleen melko niukasti.
Itsehoito
Kannusta liikkumaan: Säännöllinen liikunta, kuten kävely, uiminen tai pyöräily, voi auttaa vahvistamaan ja rentouttamaan selän lihaksia ja parantamaan liikkuvuutta, mikä voi lievittää selkäkipuja.
Huolehdi ryhdistä: Kannusta lastasi istumaan ja seisomaan suorassa olkapäät taaksepäin vedettynä ja leuka sisäänvetäytyneenä. Vältä kumarassa istumista tai puhelimen tai iPadin tuijottamista.
Rajoita ruutuaikaa: Liiallinen ruutuaika voi johtaa huonoon ryhtiin, mikä voi edistää selkäkipuja. Kannusta lastasi pitämään taukoja ja harrastamaan muita liikuntaa edistäviä aktiviteetteja.
Huolehdi oikeanlaisesta repusta: Varmista, että lapsesi reppu on sopivan kokoinen ja painoinen, ja kannusta häntä käyttämään molempia olkaimia painon jakamiseksi tasaisesti.
Unirutiinit: Varmista, että lapsesi patja on tukeva ja mukava. Kannusta häntä nukkumaan kyljellään ja laittamaan tyynyn polvien väliin, jotta selkärangan asento säilyy oikeana. Huolehdi riittävästä unenmäärästä.
Stressin hallinta: Stressi voi aiheuttaa lihasten jännitystä ja selkäkipuja. Kannusta lastasi rentoutumistekniikoihin, kuten syvään hengittämiseen, joogaan tai meditaatioon.
Hae apua: Jos lapsesi selkäkipu jatkuu tai on voimakasta, on tärkeää hakea apua ammattilaiselta. Lasten ja nuorten selkäkipujen hoidossa fysioterapeutti osaa antaa neuvoja ja hoitaa lasten selkäkipuja paneutumalla taustalla oleviin syihin.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että lasten ja nuorten selkäkivun fysioterapia koostuu samankaltaisista menetelmistä kuin aikuisten selkäkivusta kärsivien fysioterapia. Kuntouttavien harjoitteiden sekä manuaalisen terapian yhdistelmä näyttäisi olevan tehokkaimpia tapoja lieventää selkäkipua ja parantaa toimintakykyä niin lapsilla kuin aikuisilla.
Valitut hoitomuodot tulisi aina suunnitella mahdollisimman yksilöllisesti taustatekijät ja potilaan tavoitteet huomioiden. Yksilöllisyys näyttäisi siis tässäkin tapauksessa olevan avain parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tämän takia tulisi lapsen tai nuoren valittaessa selkäkipua, olla mahdollisimman pian yhteydessä lasten ja nuorten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perehtyneeseen fysioterapeuttiin tai lääkäriin.
Comments