Ischiofemoral impingement, IFI, lonkkakipu, Iskiofemoraalinen ahtaus, pakarakipu, lonkan ahtaus, kävelyyn liittyvä kipu, Piriformis syndrooma, aamujäykkyys, kävelykipu, OMT fysioterapia, Helsinki
Lonkan Iskiofemoraalinen pinnetila, eli Ischiofemoraalinen impingement (IFI), on syvää pakarakipua ja mahdollista alaraajasäteilyä aiheuttava sairaus, jossa Iskiashermo jää puristuksiin istuinkyhmyn ja lonkan pienen sarvennoisen (lihasten kiinnittymisalue reisiluussa lähellä lonkkaniveltä) väliin. Vaiva on suhteellisen harvinainen ja muistuttaa oirekuvaltaan hieman Piriformis syndroomaa, johon se monesti myös sekoitetaan. Hoidon kannalta olisi kuitenkin tärkeää erottaa nämä toisistaan, koska molemmilla vaivoilla on omat ominaispiirteet ja hoitoperiaatteet.
Vaiva kehittyy tyypillisesti iskuvamman tai lonkkaleikkauksen seurauksena, mutta myös spontaani kipeytyminen on mahdollista. Tällöin taustalla voi olla joko alueella esiintyvää anatomista poikkeamaa, joka altistaa iskiofemoraalisen tilan ahtaudelle ja Iskiashermon pinteelle tai alueelle kohdistuva suurentunut kuormitus, jonka seurauksena lihaksisto on jatkuvassa jännityksessä. Molemmissa tapauksissa Iskiofemoraalinen tila ahtautuu ja Iskiashermo jää pinteeseen joko luisten rakenteiden tai lihasten väliin.
Etiologia
Iskiofemoraalisen tilan synnynnäinen ahtaus, naissukupuoli, pakaraan kohdistunut iskuvamma ja lonkkaleikkaus altistavat IFIn syntyyn. Alkuun nähdään usein Quadratus femoris- lihaksen turvotusta tai rasvoittumista, jonka seurauksena tila istuinkyhmyn ja reisiluun välillä kapenee. Myös takareisivammat lähellä takareiden lähtökiinnitystä voivat altistaa IFIn syntyyn. Kaventuneen tilan myötä Iskias hermo voi jäädä puristukseen tai siihen voi kohdistua hankausta etenkin tilanteissa, joissa reisiluu kiertyy ulkokiertoon tai ojentuu. Myös muut lonkan liikesuunnat voivat aiheuttaa hankausta ja pinneoiretta Iskiashermoon. Pitkään jatkuessaan puristus ja hankaus aiheuttavat hermoärsytykseen liittyviä oireita syvällä pakarassa tai takareiden yläosassa.
Lonkan Iskiofemoraalisen pinnetilan taustalla voi olla lukuisia eri syitä:
Trauman tai leikkauksen jälkeinen lihas tai jännetulehdus
Leikkauksen jälkeinen arpikudoskiinnikkeiden muodostuminen
Lonkka- tai reisiluumurtuman jälkeinen ahtaus
Pakara-alueelle kohdistunut vamma, kuten kaatuminen tai iskuvamma
Lonkan kehityshäiriöt, kuten Coxa valgan aiheuttamat linjausmuutokset alaraajoissa
Syvien pakaralihasten ylikuormitus tai alipalautuminen
Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen implantin siirtymä
Alaselän tai lantion ongelmat, jotka lisäävät syvien pakaralihasten jännittyneisyyttä osana suojamekanismia
Poikkeavan kova harjoittelu
Jalkoihin liittyvät haasteet, jotka muuttavat alaraajojen toimintaa
Lonkan Iskiofemoraalisessa pinnetilassa Iskias hermo jää puristukseen tai hankautuu istuinkyhmyn ja reisiluun pienen sarvennoisen väliin. Myös lihaksistossa tapahtuvat muutokset voivat altistaa vaivan syntyyn tai pahentaa tätä. Tällöin etenkin Quadratus femoris-lihas on tärkeässä roolissa tämän anatomisen sijaintinsa puolesta.
Oirekuva
Tyyppioireita ovat syvällä oirepuolen pakarassa tuntuva kipu, pistely ja tunnottomuus, joka voi pahimmillaan säteillä takareittä pitkin kohti polvea. Kipu voi myös tuntua nivustaipeessa tai sisäreisissä, mutta syvällä pakarassa tuntuva kipu on kaikkein tyypillisintä. Lonkassa tai pakarassa voi myös esiintyä napsahtelua tai rahinaa lonkkaa liikuteltaessa.
Kipu pahenee tilanteissa, joissa Iskiofemoraalinen tila kavenee joko istuinkyhmyn ja reisiluun lähentyessä toisiaan tai tilanteissa, joissa alueella esiintyvät lihakset jännittyvät, kaventaen kyseistä tilaa. Tyypillisiä tilanteita, joissa IFIin liittyvät oireet pahenevat ovat nopea kävely, jossa askelpituus on pitkä, tämän aiheuttaessa suurentunutta ojennusta lonkkaniveleen. Myös reiden ulkokiertoa vaativien askareiden sanotaan pahentavan oirekuvaa, mutta todellisuudessa kaikki lonkkaan kohdistuva liike ja lihasjännitys voi pahentaa oireita kyseisessä vaivassa.
Kipu lievittyy usein rauhallisen kävelyn tai uinnin aikana tai asennoissa, joissa kipualueen lihaksisto rentoutuu ja luinen ahtaus on pienimmillään.
Lonkan Iskiofemoraalinen ahtaus sotketaan monesti Piriformis syndroomaan tai selkäperäiseen Iskiasvaivaan, koska näiden kliininen oirekuva muistuttaa IFIä. Piriformis-syndroomassa oireet kuitenkin provosoituvat eri tilanteissa kuin IFIssä eikä IFIin liity neurologisia puutosoireita, kuten selkäperäisissä Iskiasvaivoissa.
Hoito
IFIn ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapiaa. Harjoittelulla pyritään parantamaan alaraajojen biomekaanisia ominaisuuksia sekä vähentämään pakara-alueelle kohdistuvaa suurentunutta kuormitusta.
Hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn parantaminen. Tämä saavutetaan tarkan, nousujohteisen ja yksilöidyn harjoitusohjelman avulla, johon on usein liitetty myös liikkuvuuksia parantavia ja ylläpitäviä harjoitteita sekä manuaalista terapiaa.
Lääkehoitona käytetään yleisesti tulehduskipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien yhdistelmää. Mahdollista tulehdusta ja kudosturvotusta tulisi myös hoitaa kylmähoidoilla, joita toistetaan useaan kertaan päivässä.
Kirurgisia toimenpiteitä tulisi harkita vain silloin, kun konservatiivisella hoidolla ei saavuteta toivottua tulosta tai jos potilaalla on vaikea kipu, joka heikentää toimintakykyä. Leikkauksessa voidaan suurentaa luista tilaa istuinkyhmyn ja reisiluun välissä höyläämällä "ylimääräistä" luuta joko istuinkyhmystä tai reisiluun pienestä sarvennoisesta. Myös arpikudoskiinnikkeiden kirurginen poisto voi lisätä Iskiashermon kulun tilaa ja vähentää mahdollista pinnettä.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma. On eroteltava taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn.
Tarkan arvioinnin perusteella laaditaan hoitosuunnitelma, joka on räätälöity yksilöllisten löydösten perusteella ja jonka tavoitteena on vähentää Iskiofemoraaliseen tilaan kohdistuvaa suurentunutta kuormaa ja pinnettä sekä parantamaan toimintakykyä.
Fysioterapia suunnitellaan aina yksilöllisesti ja pitää monesti sisällään yhdistelmän seuraavista menetelmistä:
Manuaalinen terapia: pehmytkudoskäsittelyt sekä nivelten mobilisaatiot vähentävät lihasten jännittyneisyyttä sekä lisäävät liikkuvuutta. Manuaalinen terapia myös vähentää kipua, lisää nestekiertoa sekä parantaa toimintakykyä.
Vahvistavat harjoitteet: parantavat lantion tukevuutta ja vähentävät kuormitushuippujen syntyä syvissä pakaralihaksissa.
Kivunhallinta: lämpö- ja kylmähoidot, manuaalinen terapia, akupunktio
Biomekaanisten haasteiden kartoitus ja hoito
Myofaskiaalinen käsittely: vapauttaa faskiakudosten liukuvuutta
Liikkuvuusharjoitteet: parantavat yleistä liikkuvuutta sekä vähentävät yksittäisten alueiden suurentunutta kuormitusta
Manuaalisen terapian ja kotiharjoitteluohjelman yhdistelmän on osoitettu tuottavan hyviä tuloksia IFIn hoidossa.
Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden tavoitteet iskiofemoraalisen pinnetilan hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä
Lievittää kipua
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentämään kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaaan riittävästi informaatiota vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, jonka myötä helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee usein myös helpompaa.
Itsehoito
Liiku säännöllisesti: Liikunta voi auttaa vähentämään lonkan Iskiofemoraalisen pinnetilan aiheuttamia oireita ja parantamaan lihastoimintaa. Suositeltuja liikuntamuotoja ovat esimerkiksi rauhallinen kävely, uinti ja vesivoimistelu.
Vahvista lihaksia: Vahvistavat harjoitteet kehittävät alueen lihaksia ja parantavat tukevuutta. Nämä tulisi kuitenkin aloittaa varovaisesti lisäten kuormitusta ajan kanssa. Liian kuormittava harjoittelu lisää monesti jännittyneisyyttä ja oireilua.
Vältä pitkäaikaista seisomista tai istumista: Pitkäaikainen seisominen tai istuminen voi pahentaa oireita ja lisää lihasten staattista jännittyneisyyttä. Pidä tauko istumisesta noin 20 minuutin välein.
Käytä kylmää: Kylmähoito voi auttaa lievittämään kipua ja mahdollista tulehdusta. Voit käyttää esimerkiksi jäätä, kylmäpakkausta tai kylmägeeliä.
Kokeile lämpöä: Lämpöhoito rentouttaa lihaksia ja vähentää jännittyneen lihaksen aiheuttamaa painetta hermokudokseen. Voit käyttää esimerkiksi lämpöpakkausta tai lämpögeeliä.
Venyttele säännöllisesti: etenkin takareisien sekä pakaran dynaamiset venytykset voivat edistää verenkiertoa ja lisätä liikkuvuutta. Vältä kuitenkin kovia ja pitkiä venytyksiä, näiden monesti vain lisätessä alueella esiintyvää jännittyneisyyttä.
Käytä hierontapalloa tai foam rolleria käsitelläksesi syviä pakaralihaksia ja ympäröiviä kudoksia. Käsittelyä on hyvä jatkaa kunnes käsittelystä aiheutuva kipua vähenee noin puoleen verrattuna alkutilanteeseen. Käsittelyn voi toistaa 1-2 kertaa viikossa.
Huolehdi riittävästä levosta: Riittävä uni ja lepo auttavat kehoa palautumaan ja voivat auttaa lievittämään IFIin liittyviä oireita.
Konsultoi fysioterapeuttia: Jos kipusi jatkuu itsehoitotoimenpiteistä huolimatta tai häiritsee päivittäisiä toimintojasi, konsultoi fysioterapeuttia.
Comments