Urheilijan ja liikuntaharrastajan nivuskipu, urheilijan tyrä, nivusvaiva, häpyliitos, symfyysi, häpyluun kipu, häpyluun nivuskipuoireyhtymä, jääkiekkoilijan oireyhtymä, ylirasitus, kuormituskipu, OMT Fysioterapia, Helsinki
Rasituksen aikana vaivaava nivuskipu on yleinen vaiva urheilijoiden keskuudessa. Vaivaa esiintyy etenkin lajeissa, joissa alavatsan lihaksia ja reiden lähentäjiä käytetään toistuvasti. Tällaisia ovat esimerkiksi jalkapallo, jääkiekko tai kestävyysjuoksu, mutta nivusvaiva voi syntyä myös loukkaantumisen yhteydessä tai raskauden ja synnytyksen aikana.
Osteitis pubis kuvaa tilannetta, jossa häpyluussa, häpyliitoksessa tai näitä ympäröivissä rakenteissa esiintyy kipua tai tulehdusta. Vaiva alkaa tyypillisesti ylikuormituksesta ja on nähtävissä tulehduksellisena muutoksena MRI kuvissa. Vaivaan liittyy kipu ja kosketusarkuus häpyluun alueella, joka pahenee tilanteissa, jossa tähän kohdistuu suurentunut rasitus. Vaiva voi myös saada alkunsa lantion alueen invasiivisen toimenpiteen komplikaationa.
Osteitis pubiksen ja muiden nivuskipujen ensisijainen hoito on konservatiivinen. Konservatiivinen hoito perustuu levosta, kuormituksen modifioinnista, fysioterapiasta, venyttelystä, mahdollisesta tulehduskipulääkityksestä sekä tarvittaessa paikallisesta kortisoni-injektiosta. Leikkausta harkitaan vasta jos konservatiivinen hoito epäonnistuu tai on riittämätöntä.
Epidemiologia ja etiologia
Nivuskipu syntyy yleisimmin urheilulajeissa joissa esiintyy voimakkaita potkuja, kiertoja, käännöksiä tai äkillisiä suunnanvaihtoja. Tällaisia ovat esimerkiksi jalkapallo ja jääkiekko.
Ylirasitukseen liittyvää nivuskipua ja Osteitis pubista esiintyy pääasiassa alle 40-vuotiailla miehillä. Tämä voi selittyä osin sillä, että miehet harrastavat yleisesti enemmän lajeja, jotka altistavat nivusvammoille ja osin sillä, että naisilla on miehiä vahvemmat lihaskiinnitykset häpyliitoksen alueella, jotka kestävät suhteessa enemmän rasitusta. Kolmantena syynä voidaan mainita naisten omaavan miehiä leveämmän lantion, joka voi johtaa kuormituksessa syntyvien voimien parempaan ohjautumiseen pois häpyalueelta. Naisen lantion anatomiset ja biomekaaniset erot voivat auttaa vakauttamaan häpyaluetta ja vähentämään nivuskivun riskiä.
Lihastoiminnan epäsuhta lonkan lähentäjien ja vatsalihasten välillä voi altistaa nivuskipujen syntyyn ja tämän tasapainottaminen on olennainen osa kuntoutusta. Häpyliitos toimii lantion etuosan vipupisteenä ja nivuskipua kehittävät rakenteet ovat kaikki läheisessä suhteessa tähän vipupisteeseen.
Suorien vatsalihasten, sisäisten vinojen- ja poikittaisten vatsalihasten sekä ulkoisten vinojen vatsalihasten jännesäikeet yhdistyvät muodostaen yhtenäisen kalvojänteen. Tämä taas yhdistyy reiden lähentäjälihasten muodostaman kalvojänteen kanssa muodostaen yhtenäisen tuen lantiokorin etupuolelle. Urheilun aikana tuotetusta voimasta iso osa kohdistuu juuri lantiokorin etuosaan, jossa häpyliitos toimii tämän keskuksena.
Reiden lähentäjät toimivat suorana vastavoimana suorien vatsalihasten tuottamaan voimaan lantiokorissa ja näiden välisen epäsuhdan ajatellaan olevan yksi selitys nivuskivun syntyyn. Suorien vatsalihasten supistaminen nostaa lantiokorin etuosaa ylöspäin kun taas reiden lähentäjien supistaminen laskee tätä alaspäin. Tämä jatkuva edestakainen liike voi saada aikaiseksi suurentuneen kuormituksen, joka ajan kanssa muuttuu tulehdusreaktioksi ja kivuksi häpyluussa tai tämän liitoksessa. Lantio-alueen lihasepätasapaino voi myös johtaa häpyliitoksen epävakuteen ja ruston rappeutumiseen.
Ylirasitukseen liittyvä nivuskipu voi myös kehittyä toissijaisesti kompensatorisen liikkeen lisääntymisen seurauksena. Tällöin liike on monesti rajoittunut muualla kiineettisessä ketjussa aiheuttaen suurentuneen kompensatorisen liikkeen häpyliitoksessa. Tällaisia tilanteita voi esiintyä esimerkiksi lonkan iskiofemoraalisen pinnetilan tai ahdaslonkka oireyhtymän seurauksena.
Toisaalta nivuskipu ja Osteitis pubis voi syntyä myös ilman ylirasitustaustaa. Tällöin taustalla nähdään usein jokin seuraavista:
Raskaus tai synnytys
Urologinen tai gynekologinen leikkaus
Trauma
Nivelpsoriaasi
Selkärankareuma
Ominaispiirteet
Nivuskipu ja Osteitis pubis alkaa usein yksipuolisena alavatsassa tai nivustaipeessa tuntuvana syvänä tai terävänä kipuna, joka pahenee kuormituksen aikana. Välillä kivut voivat myös säteillä reiden yläosaan, alaselkään, alavatsan lihaksiin tai kiveksiin. Yskiminen tai aivastaminen voi hankaloittaa kipua ja lepo yleensä helpottaa tätä.
Kipu ilmaantuu usein vähitellen ja toistuu aina vastaavanlaisissa tilanteissa tai kuormituksissa. Nämä tilanteet pitävät usein sisällään selän liiallista ojentamista, lonkan suurta loitonnusta tai muuta liikettä, joka aiheuttaa suuren vetorasituksen häpyluun alueelle.
Kivut helpottuvat usein jos häpyalueelle tulevaa rasitusta voi säädellä tai vähentää Monet löytää helpotusta vähentämällä lantiokorin etupuolelle tulevaa venytyskuormitusta, jonka seurauksena ryhti monilla muuttuu hieman etukumaraiseksi. Pystyasennossa liikkuminen tuntuu hankalammalta kuin pienessä kumarassa liikkuminen.
Esimerkkejä häpyliitokseen tai Osteitis pubikseen liittyvistä oireista:
Syvä tai terävä kipu nivusessa tai alavatsan alueella
Kipu, joka pahenee tietyissä toiminnoissa, kuten spurteissa, potkuissa, suunnanmuutoksissa tai vatsalihaksiin kohdistuvasta harjoittelusta
Kipu, joka helpottuu levossa
Kosketusherkkyys häpyliitoksen alueella tai suorien vatsalihasten tai reiden lähentäjien jänteissä
Kipu, joka yltyy vastustetun lonkan lähennysliikkeen aikana
Kipu, joka yltyy vastustetun vatsalihasten supistuksen aikana
Hoito
Nivuskivun ja Osteitis pubiksen ensisijainen hoito on konservatiivinen. Tämä pitää sisällään lepoa, tulehduskipulääkkeitä, mahdollisia kortikosteroidi-injektioita, kylmähoitoa ja nousujohteista fysioterapiaa ja harjoittelua. Osteitis pubiksen paranemisajat ovat usein pitkiä. Silti vain noin 5-10% urheilijoista tarvitsevat kirurgista hoitoa.
Konservatiivisen hoidon epäonnistumisen kriteerit vaihtelevat eikä tarkkaa aikataulua parantumiselle ole määritetty. Yleensä konservatiivista hoitoa jatketaan vähintään kuuden kuukauden ajan, ennen kuin aletaan miettiä leikkausta vaihtoehtona ongelman hoitoon.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka avulla voidaan suunnitella yksilöllinen ja nousujohteinen harjoitusohjelma parantamaan toimintakykyä ja vähentämään koettua haittaa. Jos kyseessä on urheilija, niin on myös otettava huomioon urheilijan taso, odotettu paluu pelikentälle sekä urheilukauden ajoitus. Fysioterapia on sekoitus manuaalista terapiaa, terapeuttista harjoittelua sekä kannustusta ja tiedon antia.
Hoito koostuu levosta, pehmytkudosten manuaalisesta käsittelystä, nivel mobilisaatio- ja manipulaatio käsittelyistä sekä nousujohteisesta harjoittelusta. Näillä tavoitellaan parempaa liikkuvuutta, vähennettyä lihasjännitystä sekä parannettua hallintaa ja voimantuottoa kipualueella.
Alkuvaiheen tavoitteena on monesti parantaa liikkuvuutta hoitamalla mahdolliset liikerajoitukset. Tämän jälkeen pyritään parantamaan hallintaa ja liikkeen laatua koko kineettisen ketjun osalta. Harjoitellaan syvien lihasten aktivoitumista ja hallintaa liikkeen kanssa ja ilman. Vahvistetaan mahdollisia heikkouksia vatsan, lannerangan, lantion ja alraajojen lihaksissa nousujohteisella harjoittelulla. Dynaamisilla venytyksillä pyritään lisäämään liikkuvuutta sekä parantamaan jännekudosten kuormituskestävyyttä lisäämällä käytettyä voimaa vähitellen ajan kanssa. Myös koordinaatio ja proprioseptiikka harjoitteet ovat tärkeitä ennen paluuta omaan lajiin. Fysioterapia suunnitellaan aina yksilöllisesti kliinisessä tutkimuksessa selvinneiden havaintojen sekä potilaan toiveiden ja tausta huomioiden.
Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden tavoitteet nivuskivun ja Osteitis pubiksen hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden kudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Vahvistaa lihas- ja jännerakenteiden kuormituskestävyyttä
Lievittää kipua
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Lisätä tai parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentämään kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaaan riittävästi tietoa vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, jonka myötä helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee usein myös helpompaa.
Itsehoito
Lepo ja toimintojen modifiointi: Vältä toimintoja, jotka pahentavat kipua liiallisesti. Lievä tai kohtalainen kipu, joka tuntuu tehdessä, mutta lievittyy melko nopeasti tekemisen jälkeen on sallittua, mutta kovaa kipua vasten tekeminen monesti vain pahentaa tilannetta. Anna elimistölle aikaa parantua jo syntyneistä vaurioista ottamalla vähän rauhallisemmin.
Kylmä: Kylmähoito auttaa vähentämään kipua ja mahdollista tulehdusta. Kääri kylmäpakkaus tai jääpussi pyyhkeeseen ja aseta se kipualueelle 15-20 minuutiksi kerrallaan. Toista kylmähoito 4-5 kertaa päivän aikana vähintään 4 päivän ajan.
Lääkitys: Ilman reseptiä saatavat kipu- ja tulehduskiplääkkeet, kuten ibuprofeeni tai parasetamoli voivat tarjota tilapäistä helpotusta kipuun ja tulehdukseen. Noudata suositeltuja annoksia ja ohjeita sekä konsultoi lääkäriä lääkityksen kestosta ja annostuksesta.
Venyttely ja lempeät liikeharjoitukset: Hellävarainen venyttely ja liikkuvuusharjoittelu voivat auttaa ylläpitämään liikkuvuutta ja estämään lihasten jäykistymistä. Vältä kuitenkin pitkäkestoisia ja voimakkaita venytyksiä.
Liiku säännöllisesti: Liikunta edistää verenkiertoa sekä vähentää lihasten jännittyneisyyttä. Suositeltuja liikuntamuotoja ovat esimerkiksi pyöräily, uinti tai vesivoimistelu.
Paranna kehonhallintaa harjoittelulla: Huono tai heikentynyt liikehallinta voi lisätä nivusalueen rasitusta ja pahentaa oireita. Harjoittele kehonhallintaa ja kinematiikkaa tekemällä tasapaino- ja kehonhallinta harjoittelua. Myös keskivartalon tukea parantavilla liikkeillä voidaan tasapainottaa kuormitushuippujen syntyä lantionkorissa ja nivusalueella.
Vältä kovaa kuormitusta: Toiminnot, jotka sisältävät äkillisiä liikkeitä tai toistuvaa iskutusta, kuten juokseminen tai hyppiminen, voivat pahentaa nivuskipua.
Hieronta: Pehmytkudosten kevyt käsittely vähentää monesti kipua ja parantaa kudosten verenkiertoa. Hieronnan voi toistaa päivittäin, mutta kovempaa käsittelyä ei kannata tehdä useammin kuin 1-2 kertaa viikossa.
Käytä asianmukaisia kenkiä: Kenkien tulisi olla mukavat ja tarjota tarvittavaa tukea jalkapohjille ja nivelille.
Asteittainen paluu aktiiviseen elämään: Kun kivut nivusalueella ovat alkaneet parantua voi hiljalleen palata omiin harrastuksiin. Muista kuitenkin nostaa aktiivisuustasoa vähitellen, jotta kehosi ehtii sopeutua kuormituksen muutokseen ja parantua.
Ravitsemus ja nesteytys: Riittävä nesteytys ja tasapainoinen ruokavalio edistävät parantumisprosessia ja tarjoaa elimistölle tarvittavat ravintoaineet toipumiseen.
Muista, että nämä vinkit ovat tarkoitettu yleiseksi ohjeeksi, eivätkä ne korvaa ammattilaisen antamaa lääketieteellistä neuvontaa. Tilanteesi saattaa vaatia yksilöllisen lähestymistavan, joten ota yhteys terveydenhuollon ammattilaiseen oikean arvioinnin ja suositusten saamiseksi.
Comments