Olkapään luksaatio, nivelsidevammat, Labrum repeämä, Bankartin leesio, tapaturmainen repeämä, olkapään instabiliteetti, murtuma, olkapään kipu, hartiakipu, OMT Fysioterapia, Helsinki
Olkanivel muodostuu olkaluun ja lapaluun välisestä nivelestä, jossa olkaluun pyöreä pää niveltyy lapaluun melko tasaista nivelpintaa vasten. Nivelpintojen muoto mahdollistaa suuren liikelaajuuden, mutta tekee tästä samalla epävakaan ja alttiin sijoiltaanmenoille.
Olkapään sijoiltaanmeno tapahtuu, kun olkaluu työntyy liiallisesti lapaluuhun nähden joko eteen, taakse tai alaspäin. Olkapään sijoiltaanmeno muodostaa suurimman osan suurista nivelten sijoiltaanmenoista ja se on kehossa yleisin sijoiltaan menevä nivel. Olkapään sijoiltaanmeno tapahtuu pääsääntöisesti eteenpäin (noin 95% kaikista sijoiltaanmenoista), mutta myös taakse- tai alaspäin suuntautuvat sijoiltaanmenot ovat mahdollisia. Olkanivel voi mennä sijoiltaan joko kokonaan tai osittain ja tämä voi mennä paikoilleen itsestään tai jäädä sijoiltaan mentyyn asentoon, jolloin tämä tulisi reponoida (pistää takaisin paikoilleen) mahdollisimman pian.
Olkapään sijoiltaanmenoissa luita yhdistävät sidekudokset venyvät tai repeytyvät, jonka seurauksena olkanivel voi jäädä epävakaaksi. Eteenpäin suuntautuva olkapään sijoiltaanmeno voi lisäksi aiheuttaa kainalohermon vaurion, jonka seurauksena yläraajan käyttö vaikeutuu.
Olkapään sijoiltaanmenon diagnoosi perustuu anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen sekä kuvantamistutkimuksiin. Suurin osa olkapään sijoiltaanmenoista hoidetaan konservatiivisesti fysioterapeutin johdolla.
Etiologia ja epidemiologia
Olkapää menee sijoiltaan useammin kuin mikään muu nivel kehossa. Suurimmat sijoiltaanmenon riskitekijät ovat nuori ikä ja miessukupuoli. Sijoiltaanmenojen taustalla nähdään usein olkaniveleen kohdistunut vääntövamma tai kaatuminen. Suurin osa vammoista syntyy kontaktiurheilussa.
Toisaalta sijoiltaanmeno voi tapahtua myös ilman suurempaa ulkoista tekijää, varsinkin jos olkanivel on rakenteellisesti löysä tai jos taustalla on useampi aikaisempi sijoiltaanmeno.
Olkanivelen sijoiltaanmenon esiintyvyys Pohjoismaissa on noin 24 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Näistä noin 70% ovat miehiä.
Olkanivelen sijoiltaanmenon uusiutumisriskiä lisää:
Aiempi sijoiltaanmeno, riittämätön kuntoutus tai kudosparaneminen sijoiltaanmenon jälkeen
Nuori ikä ja fyysisesti aktiivinen elämäntapa
Sijoiltaanmenon yhteydessä tapahtuneet kudosvauriot kuten: kiertäjäkalvosimen vauriot, labrumin repeämät tai glenoidin murtuma
Olkanivelen anatomia
Olkanivel muodostuu olkaluun pään ja lapaluun nivelkuopan, fossa glenoidaliksen, välille. Olkanivelen monimutkainen anatomia mahdollistaa huomattavan liikelaajuuden, mutta sen perinnöllinen epävakaus edellyttää ympäröivien rakenteiden tukea ja koordinointia vakauden ylläpitämiseksi kaikissa toiminnoissa.
Luinen anatomia:
Olkaluun pää on pallomainen ja tämä niveltyy lapaluun matalaan, päärynän muotoiseen nivelkuoppaan.
Lapaluun nivelkuoppa on suhteellisen matala, mikä lisää olkapään liikkuvuutta, mutta tekee tästä samalla epävakaan.
Lapaluun nivelkuoppaa ympäröi kuitumainen rustorengas, labrum, joka syventää nivelkuoppaa ja tarjoaa täten hieman paremman passiivisen tuen olkanivelelle. Labrum vaurion yhteydessä olkanivelen translatoorinen tuki näyttäisi heikentyvän noin 20% ehjään labrumiin verrattuna.
Poikkileikkaus olkanivelen anatomiasta. Huomioi etenkin kiertäjäkalvosmeen kuuluvien lihasten muodostama mansetti. Kiertäjäkalvosimen hyvä yhteispeli ja aktivaatio ovat edellytyksiä olkanivelen stabiliteetille. Kiertäjäkalvosin muodostuu Infraspinatus, Supraspinatus, Subscapularis sekä Teres minor lihaksista sekä olkanivelen nivelkapselista.
Stabiliteetti:
Huolimatta huomattavasta liikkuvuudestaan olkanivel on perustavanlaatuisesti epävakaa johtuen liikkuvuuden ja vakauden välisestä tasapainosta.
Matala nivelkuoppa tarjoaa vähemmän luista tukea verrattuna muihin palloniveliin, kuten lonkkaan, mikä tekee olkapäästä alttiimman sijoiltaanmenoille.
Vakaus saavutetaan pääasiassa ympäröivien lihasten, jänteiden, nivelsiteiden ja nivelkapselin avulla, jotka yhdessä muodostavat olkaniveltä tukevan mansetin.
Kiertäjäkalvosin muodostuu olkanivelen kapselirakenteesta sekä neljästä olkaniveltä ympäröivästä lihaksesta, jotka yhdessä auttavat stabiloimaan olkaluun päätä lapaluun nivelkuopassa.
Lisäksi myös muut lihakset, jotka kulkevat olkanivelen yli osallistuvat olkapään vakauden ja toiminnan ylläpitämiseen.
Sijoiltaanmenon vammamekanismi
Tyypilliseen vammamekanismiin kuuluvat melko isot voimat sekä olkanivelen vääntyminen yli ääriasentojen. Kontaktiurheiluun liittyvät vammat, liikenne-onnettomuudet tai moottoriurheiluun liittyvät vammat sekä kaatumisen yhteydessä tapahtuvat äkilliset liikkeet ovat usein taustalla olkanivelen sijoiltaanmenoissa. Epävakaa tai usein aikaisemmin sijoiltaan mennyt olkanivel voi mennä sijoiltaan myös ilman suuria voimia tai isoa vääntöä.
Tarkempi vammamekanismi ja niihin liittyvät komplikaatiot ovat riippuvaisia olkanivelen sijoiltaanmenon suunnasta. Alla eriteltyä erisuuntaisia sijoiltaanmenoja, niiden tyypillinen vammamekanismi sekä näihin liittyvät mahdolliset komplikaatiot.
Olkapään eteenpäin suuntautuva sijoiltaanmeno
Olkapään eteenpäin suuntautuva sijoiltaanmeno on yleisin sijoiltaanmeno (noin 95% kaikista olkanivelen sijoiltaanmenoista). Sijoiltaanmeno syntyy kun olkavarsi vääntyy liialliseen loitonnukseen ja ulkokiertoon. Tässä asennossa nivelsiteiden tuki ja dynaaminen stabiliteetti jää usein puuttelliseksi, jonka seurauksena sijoiltaanmenon riski kasvaa. Suurin alttius sijoiltaanmenolle on olkavarren asettaminen 90° loitonnukseen ja 90° ulkokiertoon.
Mahdolliset komplikaatiot ja kudosvauriot:
Nivelsidevauriot ja näiden aiheuttama olkanivelen epävakaus
Hill-Sachsin vaurio (Olkaluun yläosan taka-ulko-osan impressiomurtuma)
Bankartin leesio (Labrumin etu-alareunan repeämä)
Luinen Bankartin leesio (Lapaluun nivelkuopan etu-alareunan murtuma)
Kiertäjäkalvosimen jännevauriot
Hartiapunoksen tai kainalohermon venytykset ja vammat
Kainalovaltimon vauriot
Olkapään taaksepäin suuntautuva sijoiltaanmeno
Olkapään taaksepäin suuntautuva sijoiltaanmeno on harvinaisempi ja muodostaa vain noin 3% kaikista olkapään sijoiltaanmenoista. Yleensä olkaluun pää työntyy taaksepäin tämän jo ollessa loitonnuksessa ja sisäkierrossa. Yleisimpiä syitä ovat kouristukset, sähköisku tai liikenne-onnettomuudet.
Mahdolliset komplikaatiot ja kudosvauriot:
Kiertäjäkalvosimen jännevauriot
Käänteinen Bankartin leesio
Käänteinen Hill-Sachsin vaurio
Lapaluun nivelkuopan murtumat
Olkapään alaspäin suuntautuva sijoiltaanmeno
Olkapään alaspäin suuntautuvat sijoiltaanmenot ovat kaikista harvinaisimpia ja nämä muodostaan ainoastaan noin 0,5% kaikista olkapään sijoiltaanmenoista. Näiden taustalla voidaan esimerkiksi nähdä kaatuminen pää alaspäin, jossa käsillä pyritään pehmentämään iskua tai tilanne, jossa olkavarteen kohdistuu äkillinen alaspäin suuntautuva voima tämän ollessa loitonnuksessa ja ulkokierrossa.
Mahdolliset komplikaatiot ja kudosvauriot:
Olkanivelkapselin alaosan repeämät
Muut pehmytkudosvauriot
Hartiapunoksen tai kainalohermon venytykset ja vammat
Lapaluun nivelkuopan murtumat
Oirekuva
Olkapään sijoiltaanmenon tyypillisimpinä oireena on kova ja terävä kipu olkapäässä, joka estää olkapään liikuttamista ja käyttöä. Kivun lisäksi oirekuvassa on suurta vaihtelua riippuen sijoiltaanmenon suunnasta ja tämä aiheuttamista mahdollisista vaurioista. Vammapuolen yläraajassa tavataan usein heikkoutta, joka voi olla aiheutunut joko kovasta kivusta tai mahdollisesta hermovauriosta.
Mahdollisen kudosvaurion laajuudesta riippuen olkanivelessä ja tätä ympäröivissä rakenteissa voi esiintyä turvotusta, kuumotusta ja ihon punoitusta. Nämä muutokset johtuvat tyypillisesti kudosvaurion aiheuttamasta tulehduksesta. Myös mustelmat ja verenpurkaumat ovat tyypillisiä. Näillä on tapana levitä alaspäin olkavartta pitkin.
Olkaniveltä ympäröivät lihakset voivat myös jännittyä ja tuntua kireiltä sijoiltaanmenon jälkeen. Tämä on elimistön suojamekanismi ja tapa suojella vammautunutta aluetta. Lisääntynyt lihasjännitys voi kuitenkin tuntua ikävältä ja vaikeuttaa olkapään käyttöä sijoiltaanmenon jälkeen.
Jos sijoiltaanmeno aiheuttaa suurentunutta hermopunoksen tai yksittäisen hermon venytystä tai vauriota, niin oireena voi olla yläraajaassa tuntuvaa tunnottomuutta, puutuneisuutta, kihelmöintiä, heikkoutta tai hermokipua.
Hoito
Olkapään sijoiltaanmenon ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Jos olkanivel jää sijoiltaan menneeseen asentoon, tulisi tämä pyrkiä reponoimaan mahdollisimman pian. Tämä tehdään yleensä ensiapupoliklinikalla asianmukaisen kivunlievityksen jälkeen.
Reponoinnin jälkeen hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä, immobilisaatiota sekä fysioterapiaa. Hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn parantaminen. Tämä saavutetaan tarkan, nousujohteisen ja yksilöidyn harjoitusohjelman avulla, johon on usein liitetty myös liikkuvuutta parantavia ja ylläpitäviä harjoitteita sekä manuaalista terapiaa.
Lääkehoitona käytetään yleisesti kipu- ja tulehduskipulääkkeiden yhdistelmää ja mahdollista tulehdusta voi hoitaa kylmähoidoilla, jota toistetaan useaan kertaan päivässä.
Jos olkanivel menee toistuvasti sijoiltaan tai tähän on syntynyt suuria kudosvaurioita, voidaan tämä joutua hoitamaan kirurgisesti. Mahdollisen leikkauksen jälkeen olisi tärkeää kuntouttaa olkapäätä palauttaakseen tämän täysi voima, liikkuvuus ja tuki.
Fysioterapia
Olkapään sijoiltaanmenon jälkeisen fysioterapian sisältö on riippuvainen mahdollisen kudosvaurion vakavuudesta sekä yksilöllisistä tarpeista. Tämän takia kuntoutus aloitetaan aina huolellisella taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella fysioterapiajakso suunnitellaan. Fysioterapian päätavoitteena on vähentää kipua ja turvotusta sekä palauttaa olkapään normaali liikkuvuus, voimantuotto ja vakaus.
Kuntoutusprosessi on usein pitkä, mutta suurin osa työstä tapahtuu omatoimisen harjoittelun kautta, joten fysioterapiakäyntejä ei yleensä tarvita kovinkaan monta. Olkapään liikkuvuuden palauttaminen ja lihaskunnon ylläpitäminen ovat keskeisiä kuntoutuksen osa-alueita.
Immobilisaatio voi olla tarpeen ensimmäistä kertaa sijoiltaanmenneen olkapään kohdalla, mutta usein toistuvissa tapauksissa kuntoutus voidaan aloittaa heti. Mahdollisen immobilisaation aikana pyritään ylläpitämään käsivarren ja ranteen liikkuvuutta sekä vähentämään tulehduksen aiheuttamaa turvotusta ja kipua.
Harjoittelun alkuvaiheessa painopiste on olkapään liikkuvuuden palauttamisessa ja lihaskadon estämisessä. Tämä saavutetaan kevyillä isometrisillä harjoitteilla sekä varovaisella liikuttelulla. Harjoittelu edistää verenkiertoa, vähentää turvotusta, auttaa hallitsemaan kipua sekä vähentää lihaskatoa. Kun olkapään liikkuvuus ja vakaus alkavat palautua, voidaan harjoitteita tehostaa. Tällöin tavoitteena on lisätä olkapään dynaamista stabiliteettia, liikkeen ja asennon hallintaa sekä lihasvoimaa.
Kuntoutus etenee aina yksilön palautumisen mukaan ja seuraavaan vaiheeseen siirrytään vasta kun edellisen tason tavoitteet täyttyvät. Kuntoutuksen lopullisena tavoitteena on täysi toimintakyky ja paluu normaaliin arkeen tai urheiluun. Kuntoutuksen loppupäässä harjoittelu keskittyy olkapään vahvistamiseen ja kehonhallinnan parantamiseen erityisesti niissä liikkeissä ja asennoissa, jossa vamman alun perin tapahtui.
Jokainen sijoiltaanmeno on erilainen, joten kuntoutuksen tarkka sisältö ja eteneminen riippuu täysin henkilön yksilöllisistä tarpeista ja tavoitteista.
Toimenpiteet olkapään sijoiltaanmenon jälkeen
On tärkeää hakea ammattilaisen apua mahdollisimman pian olkapään sijoiltaanmenon jälkeen. Jos välitön apu ei ole saatavilla, voit käyttää seuraavia keinoja tilapäisesti hallita sijoiltaan mennyttä olkapäätä:
Pysy rauhallisena ja vältä panikointia: Yritä pysyä mahdollisimman rauhallisena. Panikointi voi lisätä lihasjännitystä, mikä vaikeuttaa sijoiltaanmenon hallintaa.
Immobilisoi olkapää: Pidä käsivarsi mahdollisimman liikkumattomana välttääksesi lisävahinkoja. Voit tehdä väliaikaisen kantositeen paidasta, pyyhkeestä tai kankaasta tukeaksesi kättä ja estääksesi liikkeen.
Käden asento: Pidä käsivarsi lähellä vartaloa ja vältä sen liikuttamista liikaa. Tue loukkaantunutta kättä toisella kädelläsi estääksesi tarpeetonta liikettä.
Suojele vammatunutta aluetta: Noudata Peace & Love -menetelmää suojataksesi vammautunutta aluetta. Lue lisää Peace & Love -menetelmästä esimerkiksi täältä.
Älä yritä asettaa olkapäätä paikalleen itse: Olkapään "paikalleen laittaminen" ilman asianmukaista tekniikkaa voi vahingoittaa verisuonia, hermoja tai pehmytkudoksia.
Vältä lisävahinkoja: Älä tee mitään toimintoja, jotka vaativat käden tai olkapään käyttöä. Lepuuta loukkaantunutta olkapäätä täysin, kunnes saat ammattilaisen apua.
Hakeudu välittömästi lääkärin arvioon: Hakeudu lääkärin hoitoon mahdollisimman pian. Sijoiltaan mennyt olkapää tulisi reponoida terveydenhuollon ammattilaisen toimesta, jotta vältetään pitkäaikaiset vauriot.
Hakeudu fysioterapiaan: Kun olkapää on saatu reponoitua, on tärkeää hakeutua fysioterapiaan yksilöllisten kuntoutusohjeiden saamiseksi. Fysioterapian ja omatoimisen harjoittelun yhdistelmällä olkanivelen stabiliteetti, voima ja liikkuvuus saadaan palautettua.
コメント