Spinaalistenoosi, selkäydinkanavan ahtauma, hermojuuriaukon ahtauma, rappeumamuutos, selkäkipu, hermon puristustila, rappeumasairaus, ahtauma, hermosärky, voimattomuus, alaraajasäteily, kävelyn hankaluus, katkokävely, neurogeeninen klaudikaatio, alaraajojen puutuminen, ikääntyminen, OMT fysioterapia, Helsinki
Selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi on seurausta iän myötä kehittyviin selkärangan rappeumamuutoksiin, jonka seurauksena hermo- ja verisuonirakenteille käytettävissä oleva tila pienenee ja rakenteet ahtautuvat. Selkäydinkanavan ahtaumaa tavataan useimmiten lanne- ja kaularangan alueella, mutta tässä tekstissä keskitymme ensisijaisesti lannerangassa sijaitsevaan selkäydinkanavan ahtaumaan.
Selkäydinkanavan ahtautuminen on osa iän tuomia rakenteellisia muutoksia rangassa eikä nämä välttämättä oireile lainkaan. Tästä syystä selkäydinkanavan ahtauma tai spinaalistenoosi termiä käytetään vasta kun tämä aiheuttaa oireita.
Mahdolliset oireet vaihtelevat kivun ja puutuneisuuden tunteesta alaselän, pakaroiden, reisien tai jalkojen alueella, katkonaisesta kävelystä tai lihasheikkouksista selässä ja alaraajoissa. Kivut hankaloituvat usein kävelyn yhteydessä ja oireilun jatkuessa kivuton kävelymatka usein rajoittuu. Hetkellinen kipu lievittyy usein levossa ja varsinkin asennoissa, joissa alaselkää pyöristää. Alaselän pyöristäminen lisää selkäydinkanavaan tilaa ja vähentää hermo- ja verisuonirakenteiden painetta ja puristusta.
Selkäydinkanavan ahtauma liittyy siis ikääntymiseen ja tätä tavataan enimmäkseen yli 60-vuotiailla henkilöillä.
Huolimatta taudin yleisyydestä, selkäydinkanavan ahtaumalle ei ole tällä hetkellä yleisesti hyväksyttyä määritelmää, eikä olemassa ole myöskään selkeitä radiologisia diagnosointikriteerejä. Diagnoosiin päädytään oirekuvan sekä kliinisten- ja radiologisten löydösten yhdistelmällä.
Konservatiivinen hoito luo perustan vaivan hoidolle, mutta vaiva voidaan myös joutua hoitamaan kirurgisesti. Selkäydinkanavan ahtauman kirurginen hoito on yleisin syy selkäleikkauksiin yli 65-vuotiailla potilailla. Leikkauksella pyritään lisäämään tilaa selkäydinkanavaan poistamalla osa tätä kaventavista rakenteista.
Kliinisesti merkityksellinen anatomia
Selkäydinkanava: Selkäydinkanava on selkärangan sisäinen ontelo, joka sisältää selkäytimen, hermojuuret ja verisuonet. Selkäydinkanava kapenee asteittain yläaukostaan (foramen magnum) ala-aukiolleen ristiluussa (sacral hiatus) ja kanava muodostuu pääosin vierekkäisten nikamien nikamaväliaukoista (foramen vertebrale). Selkäydin täyttää kanavan yläosan noin kahden kolmasosan verran ja päättyy suunnilleen L1-nikaman kohdalla. Tämän jälkeen selkäydin jatkuu hermojuurikimppuna (Cauda equina) kohti ristiluuta.
Kuvassa vertailuna terve ranka ja selkydinkanavan ahtaumaa sairastavan ranka.
Selkäydinkanavan ahtauman aiheuttavat rakenteet
Nikamavälilevyt: Jokaisen nikamaparin välissä on välilevy (poikkeuksena ensimmäisen ja toisen kaulanikaman välinen niveltymä), jonka tehtävänä on mahdollistaa nikamien välinen liike ja toimia iskunvaimentajina suojellen rangan luisia rakenteita. Iän myötä välilevyt rappeutuvat ja litistyvät, mikä voi pienentää hermojuuriaukkoja, aiheuttaen näiden ahtauman.
Fasettinivelet: Selkänikamat liittyvät toisiinsa kahden fasettinivelen avulla. Fasettinivelet vakauttavat selkärangan liikkeitä ja tarjoavat tälle tukea. Ikääntyessä fasettinivelet kuluvat ja niihin voi kehittyä osteofyyttejä (luisia nokkaumia), jotka usein kaventavat hermojuuriaukkoja sekä selkäydinkanavaa, ahtauttaen näiden tilaa.
Hermojuuriaukot (foramen intervertebrale): Hermojuuriaukot ovat nikamien välisiä avoimia tiloja, joiden kautta hermot poistuvat selkärangasta. Nämä aukot voivat kaventua, jos viereiset rakenteet, kuten välilevyt tai fasettinivelet, rappeutuvat tai paksuuntuvat.
Ligamentit (nivelsiteet): Selkärankaa tukevat nivelsiteet yhdistävät nikamat toisiinsa ja vakauttavat selkärankaa. Ikääntyessä nämä siteet voivat paksuuntua ja jäykistyä. Paksuuntuminen voi kaventaa selkäydinkanavaa ja painaa hermoja tai verisuonia, aiheuttaen ahtaumaa.
Etiologia ja epidemiologia
Lannerangan selkäydinkanavan ahtauman esiintyvyys lisääntyy merkittävästi iän myötä. Kuvantamistutkimuksella havaittavaa selkäydinkanavan ahtaumaa esiintyy noin 20–30 %:lla yli 65-vuotiaista, mutta läheskään kaikilla ei ole tähän liittyvää oireilua. Ikääntymisen myötä hankitun eli degeneratiivisen selkäydinkanavan ahtauman esiintyvyys on viime vuosikymmenien aikana kasvanut tasaisesti.
Selkäydinkanavan ahtauman tyyppejä on useita, joista yleisimpiä ovat lannerangan ja kaularangan alueella sijaitsevat ahtaumat, joita voi esiintyä erikseen tai yhdessä. Rintarangan alueella esiintyvä ahtauma on harvinaisempi. Epidemiologisten tutkimusten mukaan kaularangan ahtauman esiintyvyys on noin 1 tapausta 100 000 kohti, kun taas lannerangan ahtaumaa esiintyvyys on noin 5 tapausta 100 000 kohti. Molempien ahtaumatyyppien esiintyvyys kasvaa iän myötä.
Selkäydinkanavan ahtauman etiologia vaihtelee. Joillakin ihmisillä on synnynnäisesti kapea selkäydinkanava, mutta useimmiten kyseessä on ikääntymiseen liittyvien muutosten myötä kehittyvä tauti. Myös leikkausten jälkeiset tai traumaperäiset ahtaumat ovat mahdollisia, mutta nämä ovat degeneratiiviseen (ikämuutosten seurauksena syntyvä) ahtaumaan verrattuna huomattavasti harvinaisempia.
Esimerkkejä degeneratiivisten muutosten aiheuttamasta ahtaumasta
Degeneratiivinen spondyloosi, eli nikamakaaren höltymä voi ilmetä, jos nikamavälilevyt kuluvat ikääntymisen tai trauman seurauksena ja työntyvät takaviistoon, lisäten nikaman takaosien kuormitusta. Tämä suurentunut kuormitus voi johtaa osteofyyttien (luisten nokkaumien) muodostumiseen, fasettinivelten liikakasvuun, nivelkystiin tai ligamentum flavumin paksuuntumiseen. Nämä yhdessä tai erikseen voivat ahtautta selkäydinkanavaa tai hermojuuriaukkoja ahtauttaen näitä.
Degeneratiivinen spondylolisteesi, eli nikaman siirtymä on tila, jossa nikaman epävakaus johtaa nikaman liukumiseen alla olevan nikaman päällä. Useimmiten ylempi nikama liukuu ja siirtyy eteenpäin alla olevaan nikamaan nähden mutta siirtymä taaksepäin on myös mahdollista. Nikamasiirtymät kaventavat selkäydinkanavaa ja hermojuuriaukkoja ahtauttaen näitä.
Muita selkäydinkanavan ahtauman syitä ovat esimerkiksi tilaa vievät leesiot, leikkauksen jälkeinen fibroosi ja reumaattiset tilat. Myös erinäiset luustosairaudet, kuten ankyloiva spondyliitti (selkärankareuma) tai diffuusi idiopaattinen skeletaalinen hyperostoosi (DISH), voivat aiheuttaa ahtaumaa. Tulehduksellinen spondyloartriitti, välilevyn pullistumat, nikaman nivelsiteiden paksuuntuminen, kasvaimet, infektiot tai aineenvaihdunnalliset luustosairaudet, kuten Pagetin tauti voivat ahtauttaa selkäydinkanavaa tai hermojuuriaukkoja.
Oirekuva
Lannerangan alueella sijaitsevan selkäydinkanavan ahtauman tyypillisin oire on selkä, pakara ja alaraajakipu, joka pahenee pitkäaikaisen kävelyn, seisomisen tai lannerangan ojennuksen aikana. Oireita helpottavat selkää pyöristävät liikkeet ja asennot, joten hetken istahtaminen kävelylenkin aikana voi mahdollistaa kävelyn jatkamisen.
Kävelyn aikana tuntuva kipu, eli neurogeeninen katkokävely tai klaudikaatio, on yksi yleisimmistä oireista lannerangan selkäydinkanavan ahtaumassa ja riittää usein itsessään syyksi epäillä mahdollisten kipujen syyksi nimenomaan selkäydinkanavan ahtaumaa. Oireet kehittyvät hitaasti ja pahenevat ajan myötä. Alaraajoihin säteilevä kipu voi olla niin voimakasta, että jopa lyhyiden matkojen käveleminen on sietämätöntä. Potilaat joutuvat usein istumaan tai nojaamaan eteenpäin kivun lievittämiseksi. Neurogeeninen katkokävely aiheuttaa säteileviä oireita, jotka ulottuvat pakaroihin, nivusiin ja reiden etupuolelle sekä alaselän alueelle. Kivun lisäksi oireet voivat sisältää väsymyksen tunnetta, jalkojen raskauden tunnetta, heikkoutta ja/tai muita tuntohäiriöitä. Myös yölliset krampit, rakkoon liittyvät oireet tai erektiohäiriöt ovat mahdollisia.
Oireet voivat olla yksipuolisia, mutta tavallisemmin oireita esiintyy molemmissa alaraajoissa, joskin epäsymmetrisinä. Useimmilla potilailla esiintyy alaselän kipua, tunnottomuutta ja pistelyä. Tunnottomuus ja pistely lannerangan ahtaumassa vaikuttavat yleensä koko jalkaan, eikä vain yhden hermojuuren alueelle. Yhden hermojuuren alueelle säteilevä kipu on usein seurausta välilevyn pullistumasta, josta voit lukea lisää täältä.
Noin puolella potilaista esiintyy myös lihasheikkoutta. Potilaat voivat myös raportoida, että portaiden ylös käveleminen on helpompaa kuin alaspäin, sillä eteenpäin taivutettu asento vähentää oireita portaissa.
On hyvä muistaa, että kaikilla, joilla on selkäydinkanavan ahtaumaa ei ole oireita, joten termi "selkäydinkanavan ahtauma" on varattu kuvaamaan tilannetta, jossa kyseinen ahtauma aiheuttaa oireita.
Hoito
Oireilevan selkäydinkanavan ahtauman ensisijainen hoitomuoto on konservatiivinen. Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapiaa. Selkäydinkanavan ahtauma johtaa harvoin etenevään neurologiseen vaurioon, joten ei-leikkauksellisia hoitokeinoja tulisi aina kokeilla ennen mahdollisen leikkaus päätöksen tekoa.
Konservatiivisen hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn edistäminen. Tämä saavutetaan ohjauksen ja neuvonnan, tarkan ja nousujohteisen harjoitusohjelman sekä manuaalisen terapian yhdistelmällä. Jotkut näyttäisi hyötyvän myös lanneselkää tukevasta korsetista, jonka tavoitteena on vähentää selkäydinkanavan kaventumista eri toimintojen yhteydessä.
Lääkehoitona käytetään yleisesti kipu- ja tulehduskipulääkkeiden yhdistelmää, mutta hankalimmissa tapauksissa voidaan kokeilla myös kipukynnystä nostavien lääkkeiden käyttöä. Kovaa kipua vasten tekeminen usein vain hankaloittaa paranemista ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa jopa kroonistuneeseen kipuoireiluun.
Leikkaushoitoa tulee pohtia jos konservatiivisella hoidolla ei saavuteta toivottua tulosta tai jos oireet pahenevat hoidosta huolimatta.
Leikkausmenetelmä valitaan aina yksilöllisesti, mutta leikkauksen ensisijaisena tavoitteena voidaan pitää vaurioituneiden hermojen paineen purku ja vapauttaminen. Tietyissä tapauksissa selkää on tarpeen myös tukevoittaa, jolloin ahtauman vapautuksen lisäksi voidaan tehdä luudutusleikkaus. Mikään yksittäinen toimenpide ei ratkaise kaikkia ahtauman tyyppejä ja leikkauksen perusperiaate onkin saavuttaa hermorakenteiden riittävä vapauttaminen.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina mahdollisimman tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella voidaan laatia yksilöllinen kuntoutusohjelma.
Fysioterapian sisältö suunnitellaan siis aina yksilöllisesti, mutta tämä pitää usein sisällään yhdistelmän seuraavista menetelmistä:
Manuaalinen terapia: pehmytkudoskäsittelyt sekä nivelten mobilisaatiot vähentämään lihasten jännittyneisyyttä, edistämään neste- ja verenkiertoa sekä parantamaan faskiaalista toimintaa
Liike- ja asentohoidot, joilla pyritään edistämään hermorakenteen liukuvuutta sekä vähentämään hermoon tai hermojuureen kohdistuvaa suurentunutta paine- tai pinnekuormitusta
Aktivoivilla harjoitteilla pyritään edistämään nestekiertoa sekä ylläpitämään lihasten ja hermojen toimintaa
Kivunhallintakeinoina voidaan käyttää lämpö- tai kylmähoitoa, manuaalista terapiaa, akupunktiota tai omatoimista harjoittelua. Myös niveliä mobilisoivalla käsittelyllä voidaan helpottaa kiputiloja
Mahdollisten biomekaanisten haasteiden kartoituksella ja hoidolla voidaan vähentää kuormitushuippuja ja mahdollistaa vähentynyt kuormitus jo ärtyneiden kudosten alueella
Manuaalisen terapian, kotiharjoitteluohjelman sekä ajan yhdistelmän on osoitettu tuottavan hyviä tuloksia selkäydinkanavan ahtauman hoidossa.
Alla vielä lueteltuna muutama fysioterapian hoitokeino ja näiden päätavoitteet selkäydinkanavan ahtauman hoidossa.
Nousujohteisella harjoittelulla sekä kuormituksen modifioinnilla pyritään:
Hallita kokonaiskuormitusta
Vähentää ärtyneiden hermokudosten kompressio- ja venytyskuormitusta
Lisätä neste- ja verenkiertoa ärtyneiden kudosten alueella
Lievittää kipua
Parantaa ärtyneen hermon liukuma-ominaisuuksia neuraalikudoksia mobilisoivilla ja hermon kulkua avaavilla harjoitteilla
Manuaalisella terapialla pyritään:
Lievittää kipua sekä aktivoida laskevia kipuratoja
Vähentää ärtyneeseen hermoon kohdistuvaa hankaus- ja pinnekuormitusta
Vähentää lihasten jännittyneisyyttä
Parantaa lihasten ja nivelten suorituskykyä
Vähentää kortisolin eritystä kudoksissa
Parantaa verenkiertoa käsiteltävissä kudoksissa
Parantaa liikkuvuuksia
Vähentää kivun häiritsevyyttä
Lue lisää manuaalisen terapian vaikuttavuudesta sekä käytetyistä hoitomenetelmistä täältä.
Ohjauksella ja neuvonnalla pyritään:
Antamaan riittävästi informaatiota vaivan luonteesta, tämän taustatekijöistä sekä kuntoutuksesta, helpotetaan potilaan huolta sekä parannetaan tämän minäpystyvyyttä. Lisäksi tieto vaivan paranemisprosessista ja hoitoennusteesta lisää usein motivaatiota omatoimiseen kuntoutukseen. Samalla voidaan käsitellä tekijöitä, jotka vaikuttavat joko positiivisesti tai negatiivisesti hoito-ennusteeseen ja aikatauluun. Tämä vähentää potilaan epätietoisuutta ja mahdollista huolta, jolloin kivun kanssa elämisestä tulee helpompaa.
Itsehoito
Jos haluat hallita selkäydinkanavan ahtaumaa itse, voit kokeilla seuraavia itsehoitovinkkejä. Itsehoitovinkeistä huolimatta, on tärkeää keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa juuri sinun oireista ja näiden mahdollisesta alkuperästä.
1. Pysy aktiivisena ja liiku kivun sallimissa rajoissa: Sännöllisellä kävelyllä on monia terveysvaikutteita ja tutkimukset ovat osoittaneet, että näiden jatkaminen oireista huolimatta on tärkeä osa selkäydinkanavan ahtauman itsehoitoa. Jos koet kipua tai voimakasta väsymystä kävellessä, voit pitää hetken tauon ja pyöristää selkää, jonka jälkeen kävelyn jatkaminen on usein mahdollista. Muita hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi pyöräily, vesiliikunta ta jooga/pilates.
2. Opi ylläpitämään selkäydinkanavaa vähemmän ahtauttava ryhti: Vältä selän liiallista notkoa ja opi hallitsemaan tätä. Selkää pyöristävät asennot suurentavat hermojuuriaukkoja ja selkäydinkanavaa antaen tilaa hermoillle. Nukkuma-asennoksi kannattaa valita kylkimakuu-asento, jossa polvet vedetään lähelle rintakehää. Tämä vähentää yöllistä painetta selkäydinkanavassa ja helpottaa aamuyöstä tuntuvia oireita.
3. Vahvista keskivartaloa: Keskivartalon lihasten vahvistamisella mahdollistetaan vähemmän kuormittavan ryhdin ylläpitäminen.
4. Lämpöhoito: Lämpöhoidolla voidaan vähentää lihasten jännittyneisyyttä, lisätä pintaverenkiertoa sekä lievittää oireita. Voit kokeilla joko lämpötyynyä, lämpimää suihkua tai kylpyä helpottaaksesi oireita. Myös saunomisesta voi olla apua oireiden hallintaan.
5. Itsehoitolääkkeet: Lääkityksenä voi kokeilla kipu- ja tulehduskipulääkkeitä joko suun kautta otettavina tai voiteina, mutta jos oireet pitkittyvät, niin on otettava yhteyttä lääkäriin.
6. Painonhallinta: Ylipaino, erityisesti vatsan alueella, lisää selkärangan rasitusta ja voi kaventaa selkäydinkanavaa sekä hermojuuriaukkoja. Päivittäisen kalorimäärän rajoittaminen ja säännöllinen liikunta luovat perustan painonhallinnalle.
7. Vahvistava harjoittelu: Keskivartalon, lantio-alueen ja alaraajojen vahvistava harjoittelu näyttäisi ajan kanssa vähentävän selkäydinkanavan ahtaumasta johtuvia kipuja ja haittaa. Aloita harjoittelu varovaisesti samalla kuunnellen oireita. Harjoittelun haastavuutta ja frekvenssiä tulee lisätä kehityksen mukaan.
8. Vältä pitkään istumista tai seisomista: Ota taukoja ja vaihda asentoa usein. Pitkään paikallaan olo näyttäisi pahentavan oireita, joten lyhyet kävelyt tai taukojumppa voi vähentää paikoillaan olosta johtuvaa oireilua.
9. Mielen ja kehon rentoutustekniikat: Stressi ja jännittyneisyys voi pahentaa oireita, joten mielen ja kehon rentoutumisharjoitteet voivat auttaa hallitsemaan kipua. Voit kokeilla esimerkiksi meditaatiota tai mindfulnessia tai tehdä hengitysharjoitteita vähentääksesi stressin tuomaa lisähaittaa.
Comments