Penikkatauti, rasitusmurtuma, säären sisäreunan kiputila, lihasaitiopaine-oireyhtymä, rasituskipu, rasitusvamma, kasvukipu, juoksukipu, penikkavaiva, kipu, MTSS, sääriluun sisäosan rasitusoireyhtymä, lapset ja nuoret, säärikipu, alipalautuminen, OMT fysioterapia, Helsinki
Säären sisäreunassa tuntuva kipu, joka pahenee kuormituksen aikana tai tämän jälkeen on yleinen vaiva etenkin juoksulajeja harrastavien keskuudessa. Kiputila nimetään usein Penikkataudiksi, mutta tämä ei vielä ota kantaa kiputilan syntymekanismiin tai erottele mistä kudoksista kiputilassa on kyse. Kivun taustalla nähdään kuitenkin monta eri syytä ja rakennetta, joten nämä olisi hyvä erottaa toisistaan hoitosuunnitelmaa laatiessa. Tässä tekstissä erotellaan säären sisäreunassa tuntuvan kivun syyt toisistaan, käydään läpi näiden ominaispiirteitä sekä hoitoperiaatteita.
Yleisesti voidaan kuitenkin todeta kyseessä olevan ylirasitustila ja kudosten alipalautuminen kuormituksen jälkeen. Vaivaa tavataan tyypillisesti juoksu- tai hyppylajien edustajilla, joilla kuormitusmäärät ja tehot ovat kovia. Vaivaa esiintyy tyypillisimmin kasvuiässä olevilla urheilevilla lapsilla ja nuorilla, mutta vaivaa tavataan myös aikuisilla. Kasvuvaiheessa elimistö on jatkuvassa muutoksen tilassa, eikä kudokset välttämättä ehdi palautua liikuntasuorituksen jälkeen. Lisäksi luusto kasvaa pehmytkudoksia nopeammin aiheuttaen epäsuhdan luuston ja lihaksiston pituuden välillä. Tämä osaltaan lisää vetorasitusta lihaksiston kiinnityksissä sekä heikentää palautumista jatkuvan vetorasituksen ansiosta.
Penikkataudin erottelu
Vähitellen alkavassa säären sisäreunalla tuntuvan kivun taustalla nähdään tyypillisesti jokin seuraavista: Sääriluun sisäsyrjän rasitusoireyhtymä (Medial Tibial Stress Syndrome (MTSS)), sääriluun rasitusmurtuma tai lihasaitiopaine-oireyhtymä. Vaikka kyseisillä vaivoilla on monia yhtäläisyyksiä, niin ne myös eroavat toisistaan ja kaikkiin liittyy omat ominaispiirteet hoitosuosituksineen.
Sääriluun sisäsyrjän rasitusoireyhtymä (MTSS)
MTSS on sääriluun sisäsyrjässä sijaitsevien rakenteiden ylirasitustila, jota tavataan tyypillisesti urheilijoilla, jotka altistuvat toistuvasti intensiiviselle kuormitukselle. Kipu ilmenee alkuun rasituksen jälkeisenä kipuna, joka jatkuessaan siirtyy myös kuormituksen aikana tuntuvaan kipuun, joka lopulta estää harjoittelun jatkamisen. MTSS:ää voidaan ajatella sääriluun rasitusmurtuman esiasteena, mutta tässä ei vielä esiinny luutason muutoksia. MTSS:n tyyppioireita ja löydöksiä ovat:
Sääriluun keski- ja alakolmanneksessa tuntuva kipu, joka pahenee rasituksen aikana tai tämän jälkeen
Lepo helpottaa kipua, jonka jälkeen rasitusta voi usein jatkaa
Rasituksen aiheuttama kipu voi jatkua tunteja tai jopa päiviä kipua aiheuttavan toiminnan lopettamisen jälkeen
Alkuvaiheessa kipu vähenee lihasten "lämmetessä", mikä poikkeaa merkittävästi lihasaitiopaine-oireyhtymästä ja rasitusmurtumasta, jossa kivut usein vain pahenevat mitä pidemmälle kuormitusta jatkaa
Myöhemmässä vaiheessa kipua esiintyy herkemmin, se tuntuu hankalammalta eikä lyhyt lepo enää auta vähentämään kipujen syntyä
Sääriluussa todetaan tyypillisesti koputus- ja kosketusarkuutta tämän sisäreunaa pitkin
Tausta
MTSS:ään johtava patofysiologinen prosessi liittyy korjaamattomien mikrovaurioiden kertymiseen sääriluun rakenteissa. Mikrovauriot kehittyvät ajan kanssa makroskooppisiksi vaurioiksi, jotka oireilevat kipuna. Vauriot syntyvät tyypillisesti luu- tai lihaskalvoihin, mutta myös lihasjänneyksikön muutokset ovat mahdollisia.
Riskitekijät
MTSS:n esiintyvyys vaihtelee harrastetun lajin mukaan, ollen tavanomaisin lajeissa, joissa hypitään tai juostaan paljon tai kovaa. Vaivaa tavataan myös erityisen usein armeijan alokkailla, jotka eivät ole tottuneet suureen kävelymäärään.
Kuormituksen määrän ja intensiteetin lisääntyminen, iskutusta sisältävät liikuntalajit sekä nopea kasvuvaihe nuorilla altistavat vaivan syntyyn. Muita riskitekijöitä ovat esimerkiksi:
Jalkaterän fysiologiset poikkeamat: holvikaaren laskeutuminen tai kaarijalkaisuus
Sääri- ja pohjelihaksiston sekä holvikaarta nostavien lihasten heikkous: tämän altistaessa lihasten väsymiseen, joka monesti johtaa juoksumekaniikan muuttumiseen ja sääriluun ylikuormittumiseen
Nilkan liikerajoitukset joko nivelperäisistä tai pehmytkudosperäisistä syistä
Alaraajan toimintaan vaikuttavat biomekaaniset haasteet
Aiempi säären sisäosan kiputila
Ylipaino
Lonkan kiertoliikkuvuuksien rajoitukset
Sääri- ja pohjelihaksiston epätasapaino tai joustamattomuus
Juokseminen kovalla tai epätasaisella alustalla tai huonot juoksukengät
Hoito
MTSS:n ensisijainen hoitolinja on konservatiivinen ja siinä keskitytään lepoon ja kivuliaan toiminnan modifioimiseen siten, että toistuvia kuormittavia tai kipeyttäviä harjoituksia tehdään aikaisempaa vähemmän. Oireiden lievittymiseen tarvittava aika vaihtelee oireiden keston, kudosmuutoksien laajuuden sekä yksilöllisien tekijöiden mukaan. Riittävä lepo ja kuormituksen vähentäminen luovat silti pohjan kuntoutukselle.
Levon jälkeen palaaminen oman lajin pariin kannattaa tehdä asteittain usean viikon tai jopa kuukauden aikana lisäten kuormitusta vähitellen samalla kuunnellen omia tuntemuksia. Liian nopeasti lisätty kuormitusmäärä tai intensitetti levon jälkeen johtaa useimmissa tapauksissa oireiden uusimiseen.
Fysioterapia
Fysioterapia aloitetaan aina tarkalla taustatekijöiden kartoituksella, jonka perusteella laaditaan yksilöllinen kuntoutusohjelma. On eroteltava taustalla olevat tekijät toisistaan ja selvittää mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kiputilan syntyyn. Mahdolliset biomekaaniset haasteet tulee tunnistaa ja hoitaa niin etteivät nämä enää jatkossa aiheuta uusia kuormitushuippuja sääriluun sisäreunan rakenteissa.
Voimaharjoittelulla pyritään parantamaan lihaksiston tuomaa tukea jalkaterälle sekä parantamaan kudosten kuormituskestävyyttä. Manuaalisella terapialla pyritään vähentämään kudosten jännittyneisyyttä, parantamaan neste- ja verenkiertoa sekä vähentämään kipuhaittaa.
Tukipohjallisilla voidaan tukea jalkaterän rakenteita samalla vähentäen säären sisäosan kuormittumista jos taustalla havaitaan jalkaterän poikkeamia joko yli- tai alipronaationa. Nivelten liikkuvuutta voidaan edistää harjoitusterapian ja manuaalisen terapian yhdistelmällä.
Potilaan ohjauksella ja neuvonnalla pyritään lisäämään tietoutta taudinkuvasta, oireista sekä taustatekijöistä. Potilaan tiedon lisäämisellä pyritään myös siirtämään vastuuta potilaalle itselleen vaivan parantamiseksi. Ymmärrys vaivan taustoista ja hoidon tavoitteista parantaa hoitoennustetta ja vähentää uusiutumisriskiä.
Sääriluun rasitusmurtuma
Sääriluun rasitusmurtumaa havaitaan tyypillisesti joko sääriluun ala- tai yläkolmanneksessa ja siihen liittyy vastaavanlainen oirekuva kuin MTSS:ssä. Alkuun kipua tuntuu ainoastaan kuormituksen aikana, mutta vaivan edetessä kipua alkaa esiintyä myös levossa. Tuoreet rasitusmurtumat näkyvät vain magneettitutkimuksissa, mutta myöhempänä luuston muutokset näkyvät myös natiivikuvissa (röntgen). Luuhun voi myös kehittyä palpoitavissa oleva kyhmy uudisluun kasvun myötä. Sääriluun rasitusmurtumien tyyppioireita ja löydöksiä ovat:
Sääriluun ala- tai yläkolmanneksessa tuntuva kipu, joka pahenee rasituksen aikana tai tämän jälkeen
Lyhyt lepo ei välttämättä auta helpottamaan oireita
Kipu jatkuu tyypillisesti tunteja tai jopa päiviä kipua aiheuttavan toiminnan lopettamisen jälkeen
Toistettu rasitus vain pahentaa oireita eikä lihasten "lämmetessä" tapahdu merkittävää parannusta kipuun
Sääriluu on voimakkaasti aristava koputukselle ja tämän sisäreuna on usein myös kosketusarka
Sääriluu voi olla turvonnut tai siinä voi esiintyä punoitusta ja tämä voi tuntua lämpimältä
Riskitekijät sääriluun rasitusmurtuman taustalla ovat verrattavissa MTSS:n riskitekijöihin.
Tausta
Terve luu on jatkuvassa tasapainossa mikrovaurioiden syntymisen ja korjaantumisen välillä. Luuston rasitusmurtuma etenee vähitellen vaiheittain: särön syntyminen, särön eteneminen ja täydellinen murtuminen.
Särön syntyminen tapahtuu tyypillisesti luuhun kohdistuvien toistuvien kuormitushuippujen seurauksena. Särön eteneminen pääsee syntymään, jos kuormitus jatkuu sellaisella intensiteetillä tai frekvenssillä etteivät luusto ehdi korjata jo syntyneitä mikrovaurioita. Kuormituksen jatkuessa näitä mikroskooppisia luumuutoksia syntyy lisää ja nämä yhdistyvät, muodostaen jatkumon, joka oireilee kliinisesti rasitusmurtumana. Lopulta muutokset johtavat rakenteiden totaaliseen pettämiseen ja täydelliseen murtumaan, joka näkyy jo röntgenkuvissa yhtenäisenä murtumalinjana.
Rasitusmurtumat ovat siis luun osittaisia tai täydellisiä murtumia submaksimaalisen kuormituksen seurauksena. Normaalisti submaksimaaliset voimat eivät aiheuta murtumaa, mutta toistuvassa kuormituksessa tai riittämättömässä paranemis- ja toipumisaikataulussa rasitusmurtumia voi syntyä. Varmuudella ei tiedetä, onko syynä luuhun kohdistuva lihasten vaikutuksesta syntyvä vetorasitus vai luuston tukirakenteiden lisääntynyt väsyminen. Todennäköistä on, että molemmat tekijät vaikuttavat rasitusmurtuman syntyyn. Sääriluun rasitusmurtumaa edeltää usein MTSS, joka nähdään lisääntyneenä kudosärsytyksenä luu- ja lihaskalvoissa.
Hoito
Useimmat sääriluun rasitusvammat hoidetaan konservatiivisesti ja hoitoperiaatteet ovat vastaavankaltaisia kuin MTSS:n konservatiivisessa hoidossa. Kivuliasta liikuntaa tulisi kuitenkin rasitusmurtumassa välttää pitempään kuin MTSS:ssä eikä pelkkä rasituksen modifiointi välttämättä riitä. Vaikeissa ja pitkälle edenneissä tapauksissa voi myös leikkaushoito tulla kyseeseen. Tällöin murtumalinja voidaan fiksoida levytyksellä tai naulaamalla luutumisen nopeuttamiseksi.
Fysioterapia
Fysioterapiassa käytetään hyvin samankaltaisia menetelmiä kuin MTSS:n hoidossa, jossa hoidon kulmakiveksi on noussut riittävän lepoajan määrääminen sekä kuormituksen modifiointi. Näiden avulla pyritään antamaan kudoksille aikaa parantua ja palautua.
Hoitomuotoina yhdistellään lääkkeellisiä ja ei lääkkeellisiä kivunhoitomenetelmiä sekä fysioterapeutin laatimaa nousujohteista harjoitusohjelmaa, jolla pyritään parantamaan mahdollisia biomekaanisia haasteita, vähentämään liikerajoituksia ja lihasten jännittyneisyyttä sekä lisäämään tukirakenteiden kuormituskestävyyttä ja lihasten voimantuottoa.
Vesiliikunta: uinti, vesivoimistelu tai vesijuoksu
Pyöräily tai cross-trainer harjoittelu
Voimaharjoittelu, joka ei pahenna oireita sääriluun alueella
Riittävän pitkän lepojakson jälkeen palaaminen oman lajin pariin kannattaa tehdä asteittain lisäten kuormituksen määrää ja intensitettiä vähitellen usean viikon tai kuukauden aikana. Liian nopeasti lisätty kuormitusmäärä tai intensitetti levon jälkeen johtaa useimmissa tapauksissa oireiden uusimiseen.
Lihasaitiopaine-oireyhtymä
Lihasaitiopaine-oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa lihasaition sisäinen paine nousee aiheuttaen kudosten happivajetta ja aineenvaihdunnan heikkoutta. Tila voi syntyä kun nopeasti kasvava ja kehittyvä lihas kasvaa ympäröivää lihasaitiota nopeammin, aiheuttaen tilavuuden epäsuhdan, jossa lihas on kookkaampi kuin sitä ympäröivä kalvorakenne (faskia). Toinen syntymekanismi on vamman jälkeinen verenpurkauma lihasaition sisällä, jonka seurauksena paine tämän sisässä kasvaa.
Lihasaitiot koostuvat suureksi osaksi kollageenista, joka on rakenteellisesti ei venyvää, joten tämä ei voi joustamalla tai venymällä antaa suurentuneelle lihaskudokselle sen vaatimaa tilaa.
Tämän seurauksena turvonnut lihas tai verenpurkauma aiheuttaa lihasaitioiden sisäistä ylipainetta, jonka seurauksena verenkierto kudoksissa heikkenee. Tämä johtaa aineenvaihdunnallisiin haasteisiin sekä hapensaannin vähyyteen liittyviin komplikaatioihin, jotka pitkään jatkuessaan voivat jopa johtaa lihasten kuolioon.
Tyypillisin lihasaitiopaine-oireyhtymä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla esiintyy nimenomaan sääriluun sisäreunassa aiheuttaen vastaavanlaista kipuhaittaa kuin MTSS tai sääriluun rasitusmurtuma.
Etiologia
Vaikka akuutti lihasaitiopaine-oireyhtymä voi esiintyä kovan harjoittelun tuloksena ilman edeltävää traumaa ovat kuitenkin sääriluun murtumat yleisin syy oireyhtymän syntyyn. Noin 75% tapauksista saavat alkunsa murtumasta.
Oirekuva
Lihasaitiopaine-oireyhtymän oirekuva muistuttaa MTSS:ää sekä sääriluun rasitusmrtumaa aiheuttaen sääriluun sisäreunassa tuntuvaa kipua, joka pahenee kuormituksen aikana. Sääriluun sisäreuna on tyypillisesti kosketusarka ja lihakset pohkeessa tuntuvat pinkeiltä tai kovilta. Pohkeen tai säären venyttely voi pahentaa oireita ja alueella esiintyy usein puutuneisuutta tai tunnottomuutta. Myös ihon punoitusta ja lämpöilyä voi esiintyä.
Hoito
Sääriluun lihasaitiopaine-oireyhtymän hoito riippuu hieman vaivan taustoista. Jos taustalla on selvä luu- tai pehmytkudoksiin kohdistunut vamma, jonka jälkeen oireet pahenevat nopeasti on tärkeää hakeutua mahdollisimman pian lääkärin vastaanotolle. Tällöin on todennäköisempää, että lihasaition sisäinen paine on kasvanut verenvuodon tai kudosturvotuksen johdosta, jolloin leikkaus voi olla aiheellinen ja tehtävä kiireellisenä. Jos paine pääsee nousemaan liikaa on riskinä kudosten hapenpuute, joka jatkuessaan aiheuttaa kuolion. Leikkauksessa lihasaitio avataan, jolloin tämän sisäinen paine vähenee ja verenkierto palautuu.
Jos taustalla ei ole vammaa ja oireet ovat alkaneet vähitellen voidaan todeta hoidon olevan vastaavanlainen kuin MTSS:n tai sääriluun rasitusmurtuman hoidossa.
Fysioterapia
Fysioterapiamenetelmät lihasaitiopaine-oireyhtymän hoidossa ovat hyvin samankaltaiset kuin MTSS:n tai sääriluun rasitusmurtuman hoidossa:
Riittävän pitkä tauko kipua aiheuttavasta liikunnasta sekä liikuntamuotojen modifionti
Nousujohteisen harjoitusohjelman laatiminen lihastoiminnan optimoimiseksi
Mahdollisten liikerajoitusten hoito manuaalisen terapian sekä harjoittelun yhdistelmällä
Biomekaanisten haasteiden kartoitus ja kuntoutus
Kivun hoito
Ohjaus ja neuvonta oirekuvan, taustatekijöiden sekä hoitoennusteen suhteen
Korvaavien liikuntamuotojen ohjaus
Yhteenveto
Penikkataudille on siis sen taustoista riippumatta tyypillistä rasituksessa paheneva kipu säären sisosassa. Lepo vähentää oireita ja antaa kudoksille aikaa palautua suurentuneesta rasituksesta. Jos taustalla on vamma ja oireet alkavat nopeasti, on tärkeää hakeutua heti hoitoon tämän viitatessa lihasaition sisäisen paineen nousuun.
Hoidollisesti on riittävän pitkän lepojakson lisäksi tärkeä kartoittaa taustatekijöitä ja puuttua mahdollisiin haasteisiin, jotka lisäävät kuormitusta sääriluun sisäosissa. Oman lajin pariin palaaminen kannattaa tehdä vaiheittain, lisäten kuormituksen kestoa ja tehoa vähitellen. Liian nopea palaaminen oman lajin pariin ennustaa vaivan uusiutumista ja pidentää toipumisaikaa.
Yleisohjeita kuormituksen vähentämiseen
Akuutti vaihe
Alkuun kannattaa pyrkiä pitämään 2-6 viikon mittainen lepojakso, jolloin ei tehdä mitään mikä pahentaa oireita. Lepojakson aikana suositellaan kipulääkkeiden käyttöä oireiden vähentämiseksi sekä nopean ja turvallisen paluun varmistamiseksi. Lisäksi säännöllinen kylmän käyttö vähentää mahdollista turvotusta sekä helpottaa oireita.
Aerobista peruskuntoa tulisi ylläpitää juoksua korvaavilla menetelmillä, kuten vesijuoksulla, uinnilla tai pyöräilyllä. Mahdollisia liikerajoituksia tulisi hoitaa omatoimisen liikeharjoittelun ja manuaalisen terapian avulla. Myös jännittyneiden lihasten käsittelystä saattaa olla hyötyä niin neste- ja verenkierron parantamiseksi kuin kivun vähentämiseksi. Voimaharjoittelua voidaan jo akuutissa vaiheessa lisätä kunhan tämä ei provosoi oireita. Mahdollisiin biomekaanisiin haasteisiin tulisi myös puuttua ja pyrkiä parantamaan kehon hallintaa ja liikekontrollia.
Subakuutti vaihe
Oman lajin pariin voi palata kun sääriluun alueella tuntuva kipu on rauhoittunut eikä luussa tunnu voimakasta koputusarkuutta. Paluu kannattaa tehdä asteittain. Alkuun suositellaan paluuta, jossa osallistutaan 50% harjoituksista, 50% teholla. Jos tämä määrä ja intensiteetti onnistuu kivuttomasti tai vähällä kivulla, voidaan lisätä harjoittelun määrä ja kovuutta noin 10% per viikko. On kuitenkin tärkeää kuunnella elimistön viestejä ja seurata mahdollista kivun kehitystä. Lievä kipu, joka helpottuu vuorokauden sisällä ei todennäköisesti pahenna tilannetta, mutta jatkuva harjoittelu kovaa kipua vasten tai kipua, joka ei hellitä näyttäisi pahentavan hoitoennustetta.
Subakuutissa vaiheessa on tärkeää jatkaa voima- ja liikkuvuusharjoitteita, näiden lisätessä kudosten kuormituskestävyyttä sekä vähentäessä kuormitushuippujen syntyä. Kylmän käyttö harjoittelun jälkeen on suotavaa niin kauan kuin harjoittelu lisää kipua. Myös asentotuntoa, hallintaa sekä ketteryyttä kehittävää harjoittelua olisi hyvä lisätä omaan harjoitusrutiiniin uusiutumisriskin pienentämiseksi.
Manuaalista terapiaa olisi hyvä jatkaa kunnes mahdolliset liikerajoitukset ja lihasjännittyneisyydet on saatu hoidettua.
Itsehoito
Lepo: Ensimmäinen ja tärkein itsehoitovinkki sääriluun kiputiloja hoidettaessa on riittävän pitkäkestoinen lepojakso, joka mahdollistaa kudosten palautumisen. Vältä toimintoja, jotka pahentavat kipua, ja pidä taukoa harjoituksista, jotka rasittavat jalkojasi, kuten juoksemisesta tai hyppimisestä.
Kylmä: Kylmähoito auttaa vähentämään kipua ja mahdollista tulehdusta. Kääri kylmäpakkaus tai jääpussi pyyhkeeseen ja aseta se kipualueelle 15-20 minuutiksi kerrallaan. Toista kylmähoito 4-5 kertaa päivän aikana vähintään 4 päivän ajan.
Liiku säännöllisesti: Liikunta edistää verenkiertoa sekä vähentää lihasten jännittyneisyyttä. Suositeltuja liikuntamuotoja ovat esimerkiksi pyöräily, uinti tai vesivoimistelu.
Venyttely: Kevyt ja dynaaminen venyttely voi edistää verenkiertoa lihaksistossa sekä parantaa kalvorakenteiden liukuvuutta. Vältä kuitenkin kovia ja staattisia venytyksiä, näiden lisätessä vetokuormitusta ja lihasten vastajännitystä.
Hieronta: Sääri- ja pohjelihaksiston käsittely vähentää monesti kipua ja parantaa kudosten verenkiertoa. Kevyen hieronnan voi toistaa päivittäin, mutta kovempaa käsittelyä ei kannata tehdä useammin kuin 1-2 kertaa viikossa.
Vältä kovien alustojen päällä kävelyä: Kovat alustat lisäävät tärähdystä ja voi helposti lisätä oireita säären alueella.
Käytä asianmukaisia kenkiä: Kenkien tulisi olla mukavat ja tarjota tarvittavaa tukea jalkapohjille ja nivelille. Kenkiin voi myös asettaa pehmusteen vähentämään tärinän luomaa kuormitusta.
Asteittainen paluu aktiiviseen elämään: Kun säären kiputila on alkanut parantua, palaa hitaasti ja vähitellen tavanomaiseen toimintaan. Nosta aktiivisuustasoa vähitellen, jotta kehosi ehtii sopeutua kuormituksen muutokseen ja parantua.
Muista, että itsehoitovinkeistä voi olla apua Penikkataudin lievittämisessä, mutta on tärkeää kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen, jos oireet jatkuvat tai pahenevat.
Comments